Syksy täyttyy nyt valtavasta vipinästä. Iloiten voin myös sinulle ilmoittaa, että taidan kohta osatakin jotain ihan oikeasti! Minut nimittäin valittiin opiskelemaan TV-dokumentaristiksi, ja puolentoista vuoden päästä saan TV-alan tutkinnon suoritettua. Jee!
Koko homma tipahti eteeni niin nopeasti ja hakuni tapahtui aivan viime metreillä suhteellisen impulsiivisesti, joten vieläkään en ole ihan täysin sisäistänyt kaikkea – etenkään sitä, että todella tulin valituksi. Mutta mitä enemmän tätä olen muutaman viimeisen päivän aikana ajatellut, sitä hienommaksi koko homma muuttuu. Olen paljon opetellut asioita oman kantapään kautta (moneen toki aiempi viestinnän yliopistotutkintoni jo antaa osaamisen) ja viime aikoina tehnyt myös harjoituksia Youtube-videoissani.
Ja nyt sinä mietit, miksi TV, eikä Youtube, vaikka sanotaan, että televisio kuolee pian somen ja muun uuden median alla. Minulla on kolme tavoitetta:
1) ALA: Haluan oppia tv-alan ammattilaiseksi sekä yhdistää tähän some- ja sisältömarkkinointiosaamiseni, jotta saadaan kentälle kokonaisvaltaisia monimediallisia ohjelmakonsepteja. Uudella tavalla ajattelevia ja kanavarajoihin kangistumattomia tarvitaan just nyt!
2) SISÄLLÖT: Tahdon päästä tekemään säväyttävää suomalaista sisältöä, vähän niinku palauttamaan omakin uskoni median tarinankerrontavoimaan ja siihen, että muukin kuin tissit myy (vaikkei tisseissäkään mitään vikaa ole).
3) OMA BRÄNDI: On vihdoin aika tehdä täysillä sitä mistä olen aina unelmoinut sekä valjastaa kaikki jo somebrändini ja MaiLifen kautta tekemäni työ isommille areenoille.
Näin. Opiskelu työn ohella tarkoittaa tietysti, että tekemistä riittää, mutta hei; jos jotain haluaa, täytyy olla valmis tekemään töitä. Tästä se lähtee! Sanoinko jo, että JEE!?!
* * *
Näillä seuraavilla kuvilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi viikonlopun. Olin nääs Tampereella yleisurheilukisoissa mäkihyppyhommissa. Loogista.
Elämä on. Loogista. Aika harvoin tosin. Mutta nämä kuvat niin mainioita, että pakkohan ne on kanssasi jakaa näin hienojen opiskelu-uutisten kunniaksi. Keikka Tampereelle oli hauska, vaikka työparini Hiltusen sairastapauksen vuoksi jouduin tällä kertaa hurmaamaan koko Suomi-Ruotsi-ottelun yleisön ihan yksikseni. Mutta sepä olikin lopulta hieno haaste. Sai taas vetäistä itsensä jännälle alueelle, kun piti olla ihmisten joukossa tämän näköisenä ilman parin turvaa.
Mutta onneksi löysin lopulta maailman hienointa seuraa.
Kuvat: Lahti2017
Niin. Olihan toi Antti Ruuskanenkin ihan ihana! Mut poliisit… no, sä tiiät!
Iloa iltaan ja keskiviikkoon!
/Äm
MaiLife 