Muistot olen minä

Tämä on ollut tunteikas päivä. Välillä olen tuntenut ihan käsittämätöntä onnea, välillä järjetöntä kaipuuta. Välillä itkeä vollotan ja välillä nauran vedet silmissä. Tämä päivä on omistettu muistoille. Olen käynyt läpi laatikkoa, jossa on jonkinlaista muistoa lapsuudesta ja nuoruudesta. Karttoja, kirjeitä, pieniä esineitä, jotka muistuttavat ensimmäisestä poikaystävästä, matkasta Grand Canyonille tai näkemästäni elokuvasta… Kaikkea, millä on valtava tunnearvo, mutta mitä en yksinkertaisesti voi enää säilyttää. Tuo laatikko on vain kulkenut mukanani muutosta toiseen ilman, että olen sitä avannutkaan. Olen kai pitänyt siitä kiinni peläten menettäväni jotain suurta jos tuo tilpehööri otetaan minulta pois. Mutta nyt on pakko heittää osa sen sisällöstä pois.

muistoja5

Äidin kanssa hattukaupassa

muistoja9

Matkalla lienee tullut vähän pissahätä ja hieno leidihän ei puskaan pissaa.

muistoja6

Sitten on pissatettu ja nukutettu paras kaveri. Vaikka sitten keskellä autotietä.

Miten sitä onkin niin vaikea luopua tavarasta? Mistä sitä pitää kiinni? Muistoista? Eletystä elämästä? Pelkääkö sitä, että se kaikki katoaa jos sitä tavaraa, joihin nuo muistot kytkeytyvät, ei ole?

muistoja1

High school, Las Vegas… Edelleen yksi elämäni hienoimmista ja tärkeimmistä vuosista.

muistoja10

Tavaroitani ja kuviani läpi käydessä olen käynyt läpi omaa elämääni ja tajunnut millaisia seikkailuja olen päässyt kokemaan. Jostain syystä olen halunnut pitää noista muistoista kiinni tavaran kautta. En ole halunnut luopua monesta asiasta, koska olen pelännyt menettäväni jotain kokemaani, elämääni.

Jokainen pieni lappunen, jonka heitin roskiin tuntui kalliimalta kuin jalokivet, sillä ne ovat osa jotain suurempaa. Jokainen, joka on käynyt läpi tällaisen tavarasta luopumisen tietää kuinka rankka, mutta lopulta puhdistava prosessi tämä on. Nyt tuntuu todella kevyeltä. 

muistoja2

Olenpa muuten käynyt Norjassakin. Kilpisjärven kaamosreissulta vuonna 1997 kävimme Skibotn’n kylässä. Minun käännökseni mukaan tässä lukee, että ”On kiellettyä lyödä kaloja ja heittää roskia yms mereen. Siisti ja järjestyksessä oleva ympäristö luo kaikennäköistä hyvää asiaa ja oloa.” Tuota kalojen lyömistä jäin vähän miettimään, mutta ihan hyvä neuvohan sekin on…

muistoja7

Se on lunta se!

muistoja3

Mullahan on tää. En tajunnutkaan, että se on alkanut jo noin nuorena. Ääretön rakkaus poliiseja kohtaan. Jokaiselta reissulta pitää saada kuvia poliiseista. Onkohan niitä Stössä?

Eivät nuo muistot menneet roskiin tavaran mukana – ne elävät minussa. Ne muistot hengittävät niissä ihmisissä joiden kanssa olen saanut kokea kunkin hetken. Minun elämäni, muistoni ei ole kiinni yhdessä tavarassa, ihmisissä tai, paikassa, vaan niissä yhdessä tai yksin jaetuissa hetkissä jotka kulkevat mukanani kaikessa mitä teen, sanon tai ajattelen. Ne muistot tulevat todeksi joka päivä. Osa vahvemmin, osa heikommin. Ne muistot olen minä.

muistoja4

Gimme a dollar and I’ll be a monkey!

/Ämmä, hyvin, hyvin nostalgisena

Samppanjapissiksen piinaava paljastus

Se määrä ja syvyys, jonka minäkin olen teidän kanssanne syvimpiä asioitani jakanut ei tunnu miltään tämän rinnalla. Vitsailematta olen tänään joutunut kohtaamaan todella vaikean asian itsestäni ja menneisyydestäni. Sen itselleni myöntäminen ja paljastaminen sinulle tuntuu paljon pahemmalta ja hävettävämmältä kuin vaikka se, kun kerroin aikoinaan siitä miten mieleni romahti, ja jouduin hakemaan siihen apua tai puhuin köyhyydestäni pari viikkoa sitten.

Kengät.

On tämän päivän teema. Samppanjapissiksen kengät.

kengät9

Olen tänään lajitellut lähtövalmisteluissa kenkiäni poisheitettäviin, pidettäviin, myytäviin ja mukaan otettaviin. Hävettää. Minulla on aivan järkyttävä määrä kenkiä, joita suurinta osaa en ole edes käyttänyt vuosiin. Ne ovat vain seuranneet minua mukanani kaikissa muutoissa, siirtyneet asunnosta toiseen, kaapista kaappiin. Olen jopa raahannut Ruotsiin pariksi vuodeksi nämä kengät koskematta niihin lainkaan.

Rakastan kenkiä ja niin tulee varmasti aina olemaan, mutta tätä röykkiötä silmästä silmään tuijottaessa kyseenalaistuu hyvin käsinkosketeltavalla tavalla se mihin ihminen oikeasti tarvitsee kaikkea tavaraa jonka hän itselleen haalii. Miksi minä olen ostanut näin paljon kenkiä viimeisten vuosien aikana? Osaa olen käyttänyt vain kerran, pari. Mikä on ollut se tarve, johon näitä olen hankkinut?

Ei ainakaan se, että vanhat olisivat menneet rikki ja olisin tarvinnut uudet.

Sekö, että yksi sävy ruskeaa on nyt vain sattunut sopimaan paremmin siihen mekkoon jonka ostin, eikä missään tapuksessa se muutoin aivan samanlainen saapas joka kaapissani on jo ollut?

IMG_6903

Kun Samppanjapissiksellä (siis minulla) oli paha olla, se suuntasi kauppaan ja osti uudet kengät. Ja puseron. Ja monta. Mitä enemmän kaipasin itseluottamusta, varmuutta siihen, että olen hyvä ja näyttävä nainen, sitä korkeampikorkoiset kengät ryntäsin ostamaan. Ja välillä vaan puhtaasti pidin hauskaa ostamalla uusia popoja, sillä nautin siitä. Oli vain kivaa, että on jokaiselle viikonpäivälle (minun tapauksessani näköjään jokaiselle kuukauden päivälle) omat kengät. Oli vain yksinkertaisesti liian hyvän näköiset korkkarit, jotka piti ostaa.

kengät

Miksi  juuri ostaminen on joskus tuottanut minulle hyvän mielen? Vai oliko se onnea? 

Olen viimeiset pari vuotta elänyt murto-osalla kaikesta roinasta jota kappini pursuavat. Mutta silti tuntuu hirveän vaikealta sortata tavaroitaan ja luopua niistä. Miksi? Mistä oikeastaan pitää kiinni säilyttäessään tätä tavaramäärää? Ja mitä sitä alun alkaen tavoittelee hamstraamalla tätä kaikkea?

Ei ainakaan tätä häpeän tunnetta jota minä koen nyt kohdattuani tämä kenkäpaljouden. Niiden näkeminen, asettaminen riviin, laskeminen… Paljastuminen ja paljastaminen. Olen ollut aikamoinen tuhlari. Tarpeeton tuhlari.

kengät2

kengät3

Aamulla kenkävuoren keskeltä kirjoittaessani kysyin: ”Oltaiskohan me sun kanssa yhdessä sitä mieltä, että tämä muutto pois kaiken turhan keskeltä taitaa tehdä minulle aika hyvää?” Jo nyt, ennen kuin sitä olen oikeastaan vielä aloittanutkaan, muutto Norjaan vain rinkallinen tavaroita mukanani on opettanut minulle enemmän kuin monta aiempaa vuotta elämässäni. Koskaan aiemmin en ole ollut valmis kohtaamaan näitä kenkieni minussa aiheuttamia kysymyksiä.

Tuo maailma, johon olen kohta lähdössä, on jotain ihan muuta. Siellä kengät taitavat menettää vielä enemmän merkitystään. En taida arvatakaan mikä siellä odottaa. Mutta olen valmis kohtaamaan kaiken. Sen lupaan. Ja sinä saat seurata kuinka tämän  Samppanjapissiksen käy…

kengät1

/Maija, jonka vinkkaa, että kaikki kuvissa näkyvät kengät ovat kaupan, ja siirtyy seuraavaksi vaatteisiin kertoen että sillä osastolla asiat eivät juuri helpota. 🙂