Blogin parhaimmat nyt MaiLifessa!

Tadaa! Tutkimustyö MaiLifen historiaan on nyt tehty. Olen kirjoitanut tätä opusta varsinaisella pieteetillä – niin paljon tekstejä ja videoita on syntynyt, että käydessäni läpi blogitekstejäni en ole voinut kuin huoahtaa ihmetyksestä. Ja vaikka itse sanonkin, myös ylpeydestä. Ehkä se on se suomalaisen nöyrä vaatimattomuus, joka vähän minua jarruttelee, mutta siitä huolimatta: onpa tullut kerrottua hienoja tarinoita ja tehtyä uskomattomia oivalluksia. Tänään olen kiitollinen tästä ilmaisun lahjasta, joka minulle on suotu!

MaiLifeen on rakentunut yksi pieni elämä, ihan tavallinen sellainen, vaikka on siihen kyllä mahtunut jos jonkinlaista käännettä. Sinä, joka olet kulkenut mukanani kulkenut koko tämän ajan, olet kyllä välillä päässyt todistamaan varsinaista saippuaoopperaa. Eikä sille näy loppua tulevan…

Mutta nyt; nyt minä olen koonnut joukon blogini parhaimmistoa yhteen paikkaan, jotta pääsisit helpommin hienoimpien tuotosteni äärelle. Katsopa tästä kuvasta, mistä ne teemoitetusti löydät:

Blogin parhaimmat

Näin. Ja ei kun tutustumaan. Enpä usko, että pystyt kaikkia kerralla kahlaamaan, mutta onneksi voit palata näille sivuille kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Ja hei, kerro jos tästä listasta puuttuu sinun suosikkisi!

/Ämmä

 

Minä, kännykkä ja the teksti

Nukahdin viime yönä kello 5 ja olen nukkunut vajaat neljä tuntia. Eihei, en ole ollut juhlimassa, vaan olen koko yön maannut sängyssä kännykkäni kanssa. Olen kirjoittanut sillä muistiinpanoja. Aina yhden kirjoitettuani, työnsin kännykän lattialle sängyn alle ja aloin odottaa unta tulevaksi. Ei tullut uni, vaan taas seuraava ajatus, joka oli kirjoitettava muistiin. Ja sitten tämä taas toistui. Miljoona kertaa. Kännykkä sängyn alle, unen odotus, ajatus, kännykkä käteen ja muistiinpano. Lopputulos on se, että olisi kai ihan sama ollut vain olla hereillä koko yö ja kirjoittaa tietokoneella.

Viime päivät olen nakutellut muistiinpanoja kännykkääni ihan kaikkialla missä olen kulkenut. Höpötän ääneen ja naputan sanoja muistiin. Sanalla sanottuna katseet joita saan osakseni ovat… ihmetteleviä. Varsinkin eilen, kun muistiinpanoinnostuksissani törmäsin lyhtypylvääseen. Onneksi kuhmu otsassa on jo laskeutunut. Täytynee jatkossa varmistella, että vähän muistaa katsoa eteensä.

Joku teksti puskee nyt vain ulos minusta, enkä voi sitä pysäyttää. Sen on nyt annettava tulla, ja katsottava sitten mitä siitä syntyy. Mutta ei tämä pidemmän päälle ihan terveellistä taida olla. Kotona on ihan järjettömän kuuma ja hiki valuu pitkin käsivarsiani. Ilma ei liiku mihinkään. Koiran on paennut taas sängyn alle, siellä on vähän viileämpää. Huomenna pääsen onneksi mökille.

sängynalla

Siellä se Herra makaa kuumissaan sängyn alla. Tuon samaisen sängyn alla vietti kännykkäni viime yönä aina pienen lepohetken ennen kuin taas joutui muistiinpanonäpytykseni kohteeksi. Sängynalukseni on nyt siis kuumaa kamaa!

/Ämmä, jatkaa näpynäpyä

Lopulta sinä sanoit seis – pääsykoemonologini videolla

Hetken mietin, mutta sitten päätin, että tuupataan nyt tuubiin sitten tämä Avoimen Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön jatkokurssin lauantaisia pääsykokeita varten valmistelemani monologi. Haen uudelle kurssille viime kesänä päättyneen jatkoksi ja vielä on päivä aikaa hioa… Kunkin hakijan pitää esittää parin minuutin mittainen monologi ja minä päätin kokeilla tätä itse kirjoittamani tekstiä.

Teen tämän koska olen hullu, eikä minulla ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai kykyä tuntea pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta.

Olen harjoitellut tätä kaikin mahdollisin tavoin: lenkillä, vessanpöntöllä, siivotessani ja nyt päädyin puhumaan pätkääni videolle, jotta voisin nähdä itseni ulkopuolelta. Mutta sitten huomasin, että en vaan osaa itse katsoa itseäni tekemässä tällaista. En näe enää, mitä pitäisi huomioida ja kehittää ja olen vähän epätoivoinen.

Mutta sitten tajusin, että minullahan on teidät, rakkaat blogiystäväni. Ja teiltähän voi aina kysyä apua saattaakseni tämän keskeneräisen monologini loppuun! Ehkä tältä videolta paljastuu syy, miksi minä todella tarvitsen lisäopintoja näyttelemisessä tai sitten tämä on ihan valmista kauraa ja minä Oscarin arvoinen näyttelijä… Ole vapaasti mitä mieltä tahansa!

Ihan vähän alleviivaan, jotta et vetäisi liian pitkälle meneviä jotopäätöksiä; teksti ei ole Maijan suusta, vaan 23-vuotiaan Matildan, joka on murtunut ensimmäisen tulisen rakkaussuhteensa päätyttyä niin, että suunnittelee hyppäävänsä sillalta alas. Olen pöytälaatikkoon kirjoitellut tekstejä riippuvuudesta, ja tämä on yksi niistä. Tämä on nyt enemmän tekstikeskeinen versio, lopulliseen esitykseeni tuon vähän enemmän liikettä.

Että silleen. Tässä tää on.

Teatterikoulun vinkit esityksen ulkoaopetteluun

Thank god olen opiskellut näyttelemistä! Nyt ne taidot tulevat hyödynnetyiksi. Se on tämä kaksminuuttinen, joka mielessä liikkuu. Tuntuu vaikeammalta oppia vaivaiset kaksi minuuttia puhetta ulkoa ruotsiksi kuin kokonainen näytelmä suomeksi. Kun kieli ei ole vielä täysin automaattinen, ja välillä täytyy pyöräyttää ajatukset suomen kautta ennen kuin ne voi ilmaista ruotsiksi, tuntuu esityksen oppiminen erityisen hankalalta. Tuntuu, etten pysty yksinkertaisesti tallentamaan päähäni tekstiä ruotsiksi…

teak2

Minä ja ihana Elli valmistautumassa kesäkuussa esitykseen Teatterikorkeakoulussa

Siksipä olen ottanut kovat (ja varmasti todella hullulta näyttävät ja kuulostavat) keinot käyttöön. Tetterikoulussa opin, että kaikkein tärkeintä tekstin oppimisessa on saada se kehoon. Pää ei pysty siihen mihin keho kykenee. Keho muistaa. Siksi olen nyt puhunut tekstiä pää alaspäin roikkuen, tiskatessani, polkiessani aamulla spinningpyörää ja kävellessäni ulkona. Hyvä vinkki erilaisten esitysten ulkoa opetteluun on harjoitella sitä tehden erilaisia ”häiriötä”; puhua esitys vaikka toisella murteella (okei, siihen minä en kykene ruotsiksi, vaikka voisin toki kokeilla vaikka Skånen murretta…), tehdä puhuessaan yllättäviä liikkeitä kuten suunnittelemattomia hyppyjä ylös alas, puhua teksti vaikka Shakespearen tyyliin tai laulaa se läpi. Kun näin harjoittelee, sen lisäksi, että oppii tekstin takuuvarmasti ulkoa, on myös varautunut kaikenlaisiin mahdollisiin muutoksiin esitystilanteessa – tietää, että osaa eistyksensä vaikka päällään seisten. Kokeile ensi kerralla, kun sinun pitää muistaa jotain ulkoa. Takaan, että toimii!

teak1

Sama show

/Maija, joka tekee kaksminuuttisestaan kohta oopperaesityksen