Yhteiskunta syrjii yksinelävää, mutta uhriutuminen se vasta perseestä onkin – näin sinäkin otat vastuun rahastasi, sinkku

Miksi yhteiskunta kurittaa yksineläviä, kysyy Iltalehdessä viikonloppuna julkaistu artikkeli. Sinkuilla menee yhteiskunnassa muita huonommin, ja minulta pyydettiin haastattelua juttuun, sillä olen jo monta kertaa aiemmin toiminut äänenä näille aiheille.

Iltalehden jutussa on monta mielenkiintoista kulmaa, joihin voisin tarttua jatkokäsittelyn aiheena. En kuitenkaan toivo, että tämä keskustelu jää helpon harmittelun, syyttelyiden ja uhriutumisen tasolle. Siksi haluan pohtia tänään sitä, miten voimme omilla toimillamme vaikuttaa taloudelliseen pärjäämiseemme – ovatpa yhteiskunnan yleiset raamit mitkä tahansa.

Koen tärkeäksi avata tarinaani, jotta se voi toimia esimerkkinä ja muistutuksena siitä, miten kenelle tahansa saattaa yllättäen käydä huonosti. Koska sinkkuus, raha ja menetykset ovat monelle vaikea aihe, tunnen olevani myös vastuussa ja velvollinen puhumaan rohkeasti ääneen.  Jos olet nyt ajautunut ensimmäistä kertaa blogiini, voit taustaksi lukea tämän aiemmin kirjoittamani tekstin.

Tässä koko Iltalehden juttu kuvina, klikkaa niitä erilliseen ikkunaan, niin voit suurentaa ja lukea jutun helpommin.

Juttu löytyy nettiversiona täältä, mutta voidaksesi lukea sen kokonaan, on sinun ladattava Iltalehden mobiilisovellus.

 

ON TOTTA, ETTÄ yhteiskunnan rakenne syrjii yksin eläviä, ja tärkeää, että näitä rakenteellisia epäkohtia avataan. Yksin elävien (niin yksinäisten kuin yksin- tai yhteishuoltajuudessa elävien sinkkujen) tilanne on huono, kuten Iltalehden juttu ansiokkaasti konkreettisin esimerkein näyttää. Yhteiskunnan rakennetta on tältä osin ehdottomasti muutettava.

Suurimpia haasteita ovat mm. sinkkujen asumiskustannukset.  Ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi jonkinlainen yksinelävien tukijärjestelmä tai kevennetty veroratkaisu. Erityisen tärkeitä ovat myös yksinhuoltajien tuet –  yksin elävät lasten vanhemmat kun ovat meitä lapsettomiakin vaikeammassa tilanteessa. Haaste ovat myös asenteet, joilla yksineläviin suhtaudutaan.

Mutta vaikka yhteiskunta syrjii ja rakenteet ovat haastavat, pahin virhe on se, että uhriutuu. Suomalainen perisynti tuntuu olevan, että olemme tottuneet tukeutumaan yhteiskuntaan; ajattelemme, että se kantaa kaiken vastuun. Ja kun näin ei tapahdu, on helppo jäädä vain valittamaan.

Yhteiskunnan raastavista raameista huolimatta yksilön tasolla tilanteeseen voi vaikuttaa. Sinkulla on myös vastuu omasta elämästään ja yksin eläväkin voi pärjätä taloudellisesti, ainakin yrittää sitä. Mutta  on osattava tehdä asioita oikein ja viisaita valintoja – sekä haluttava myös antaa muutokselle mahdollisuus.


MITEN SINKKU VOI tulla taloudellisesti toimeen ja mitä minun kannattaisi nyt tehdä, kysyin eilen varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmelta.

Hän kertoi minulle yksinkertaisen kaavan:

  1. pyri kasvattamaan sitä, mikä luo toisille arvoa ja mistä he ovat sinulle valmiita maksamaan,
  2. säästä,
  3. hanki vararahasto
  4. ja tämän jälkeen aloita tuottavan varallisuuden hankkiminen

Sinkku voi siis pärjätä taloudellisesti hyvin simppelein ohjein: hankkimalla ensin vararahaston ja alkamalla sitten kerryttää omaa varallisuuttaan.


HAAVEILEN TALOUDELLISESTA RIIPPUMATTOMUUDESTA. Tämän toiveen toteuttaminen on ollut näihin päiviin asti mahdotonta, sillä elämäni on muutamien vuosien ajan ollut sitkuttelua nihkeästi kädestä suuhun.

Olen käynyt myös sossun luukulla, ja omasta kokemuksestani käsin tiedostan tarkkaan, että jollekin tekstini näkökulma on mahdoton: aina ei voi edes pientä penniä laittaa säästöön. Mutta KUN ylimääräistä on, kannattaa se laittaa poikimaan.

Nyt olen vihdoin uudessa tilanteessa. Palkastani jää hieman ylimääräistä, ja on mahdollista alkaa laittaa rahaa sivuun säästöön.


KUN JUTTELIN VARALLISUUSVALMENTAJAN kanssa, tajusin yhtäkkiä, että vaikka yhtään fyysistä rahalappusta minulla ei ole vielä ollut varallisuutta kartuttamassa, vaurastumiseni polulla olen kuitenkin tehnyt jo ison työn. Se kulminoituu tuohon ohjeiden ensimmäiseen kohtaan: olen kasvattanut omaa, niin kutsuttua ansaintakykyäni.

Iltalehden jutussa sanotaan, että olen nyt saanut töitä ”vain” seitsemäksi kuukaudeksi ja vieläpä ”satojen kilometrien päästä kotoa”. Olen siis muuttanut työn perässä Helsingistä Kuopioon ja uhrannut paljon muusta elämästäni (jos et tiedä mistä on kyse, lue tämä ja tämä). Olen kuitenkin tehnyt valintani hyvin tietoisesti ja tarkoituksella, eikä tämä ei ole minulle mikään ”vain seitsemän kuukautta”, vaan tavoittellista osaamiseni kartuttamista ja markkina-arvoni nostamista – siis keskeinen osa vaurastumisstrategiaani.

Ajattele! Jo se, että kehittää itseään ja vahvistaa osaamistaan on varallisuuden kartuttamista; kun on enemmän kannuksia, voi esimerkiksi nostaa palkkatoivettaan tai yrittäjänä hinnoitteluaan.

Ja tämä puolestaan kasvattaa varahastoa, siis noin kuuden kuukauden kiinteitä kuluja vastaava määrää rahaa, joka laitetaan sivuun. Kun tällainen vararahasto on kasassa, on hyvä hetki alkaa sijoittaa ja kerryttää varallisuutta.


KAIKKI ALKAA PIENISTÄ palasista, ja vaatii myös vähän viitseliäisyyttä. On aloitettava, jotta voi päästä liikkeelle.

On puhuttava, jotta asioista tulisi arkipäivää mahdollisimman monille. On pohdittava, että voi hahmottaa mikä sopii itselle. On kerrottava, jotta ymmärrettäisiin uhriutumisen ja toimeen tarttumisen ero. Minäkin olen nyt tarpeeksi jakanut päiviteltävää ja pysäyttävää tarinaani. On aika keskittää ”avoin rohkeuteni” omaan toimintaan ja siihen muiden kannustamiseen. Esimerkiksi itselleni nämä eivät ole olleet ollenkaan helppoja, vaikka ehkä jollekin toiselle ihan arkipäivää.  Ehkä tämä motivoi jotain kaltaistani pohtimaan mitä voisi oman taloudellisen hyvinvointinsa eteen tehdä.

Kannattaisi, sillä tämä on yksi keino ottaa elämä omiin käsiinsä, ja varmistaa, että yhteiskunnan raaka raami ei runtele. Kukapa meistä haluaa olla yhteiskunnasta riippuvainen.

/Äm

Mainokset

MaiLife Vieraskynä: ”Köyhyys on ikuista, rahattomuus väliaikaista”

Sunnuntainen kirjoitukseni köyhyydestä ”Saanko avata silmäsi, hyvätuloinen? Tällaista(kin) on köyhyys” on liikuttanut teitä ja levinnyt somessa ahkeraan. Kiitos kommenteistanne ja yhteydenotoistanne, ne ovat lämmittäneet sydäntäni.

Aihe ei ollut minulle mitenkään helppo. Sunnuntaina muutama tunti jutun julkaisun jälkeen iski joku kummallinen pelko, ja olin jo aikeissa vetää koko kirjoituksen pois – ensimmäistä kertää koko bloggaamishistoriassani! Kuinka kirjoitukseni vaikuttaisi julkiseen kuvaan minusta, entäpä jos minua ei oteta vakavasti sen jälkeen kun olen tunnustanut olevani köyhä? Olinko mennyt liian pitkälle ja avannut liikaa itsestäni? Mutta en sitä tehnyt, vaikka vielä maanantai meni kauhunsekaisissa tunnelmissa.

Pelkäämisen sijaan päätin kuitenkin tarttua siihen kuinka innostuneita te olitte jakamaan kanssani ajatuksianne köyhyydestä. Tartuin myös ympärilläni olevaan tukiverkostoon ja pyysin hyvältä ystävältäni, varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmelta vieraskynä-blogia aiheesta. Terhin kanssahan starttasimme yhteisen projektin aiemmin keväällä, jossa hän auttaa minua tutkimaan sitä kuinka voisin vaurastua ja ratkaista taloudelliset haasteeni.

Ja tässä se nyt on, asiantuntijan ajatus siitä mitä köyhyys on ja mitä sille voisi tehdä. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

terhijamä

Terhi ja minä aiemmin keväällä

 

Köyhyys on ikuista, rahattomuus väliaikaista

Maija on kirjoittanut blogissaan omasta taloudellisesta tilanteestaan hyvin avoimesti. Luin hänen sunnuntaisen kirjoituksensa ja se pisti jälleen ajattelemaan, miten Suomessa puhutaan rahasta ja rahattomuudesta. Suomessa puhutaan usein köyhyydestä ja jopa kiistelläänkin siitä, kuka on ihan oikeasti köyhä. Mutta mistä meidän oikeasti pitäisi puhua on rahattomuus. Ymmärrämme nimittäin huonosti eron köyhyyden (poor) ja rahattomuuden (broke) välillä.

Köyhyys on korvien välissä eli se on mielentila. Köyhyys koetaan mielessä. Ihminen voi kokea olevansa köyhä, vaikka olisi työpaikka ja säännölliset tulot. Se on siis kokemus omasta tilanteesta, mutta ei välttämättä totuus. Rahattomuus taas näkyy rahapussissa ja tilillä. Varakaskin ihminen voi olla rahaton, jos omaisuus ei tuota tuloja tai se on huonosti realisoitavissa.

Sanat köyhä tai köyhyys ovat hyvin latautuneita ja käyttäisinkin näitä hyvin säästeliäästi. Köyhyys koetaan usein pysyväksi eikä siitä tunnu olevan helppoa ulospääsyä. Lisäksi se leimaa helposti. Ihmiset ottavat köyhyyden helposti osaksi identiteettiään. Köyhyys kuuluu puheesta. Sanoilla, joilla itsestämme puhumme, on valtava merkitys. Oma puheemme näkyy siinä, kuinka itseämme kohtelemme ja esimerkiksi siinä, mitä tavoitteita kohti uskallamme ponnistaa.

Monen suomalaisen ongelma on rahattomuus ja kykenemättömyys hallita ja kasvattaa omia kassavirtojaan. Hyvin usealla suomalaisella on juuri nyt kassavirtakriisi eli menot ovat suuremmat kuin tulot. Oman talouden hyvä hoito ei ole koskaan tulojen vaan menojen funktio. Niin kauan kun meille ei ole rahataitoja, niin kauan meillä on haasteita oman taloutemme kanssa. Lisärahalla ongelmaa ei ratkaista vaan paremmalla ja älykkäämmällä taloudenpidolla.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hyvinä aikoina säästetään ja huonoina säädellään kuluja. Monet kuitenkin elävät hyvinä aikoina kuin viimeistä päivää eli kuluttavat kaiken ansaitsemansa ja huonoina uskovat pitävän elintasonsa samalla tasolla hyvinvointivaltion avulla. Jos maanviljelijä toimisi näin ja söisi koko sadon eikä ottaisi yhtään siemenperunaa talteen, hänellä ei olisi satoa seuraavana vuonna. Jos me emme ota osaa tuloistamme talteen, meille käy samalla tavalla.

Hyvinvointiyhteiskunnan tulisi olla ponnahduslauta eikä railo, johon ihminen putoaa. Sen tulisi tukea ja opastaa ihmisiä ottamaan vastuun omasta taloudestaan sekä ainakin ohjata ihmiset tahojen luokse, jotka myös opettavat rahataitoja, jos tätä ei yhteiskunnan taholta pystytä tarjoamaan. Lähtökohtaisesti ajatus pitäisi olla, että ihmisen tulisi pärjätä taloudellisesti omillaan ja tuet ovat hetkellisiä. Jos ihminen putoaa railoon, hyvinvointiyhteiskunta on epäonnistunut tehtävässään.

Vastuuta omasta mielestä ja ajattelusta ei voi kuitenkaan ulkoistaa. Hyvinvointiyhteiskuntakaan ei voi auttaa, jos oma ajattelu ei tue oman talouden hyvää hoitoa. Jos ajattelee omassa mielessään, että itse ei voi vaikuttaa mitenkään tilanteeseen, on varma, että mitään edistystä ei myöskään tapahdu. Raha-asioihin voi vaikuttaa, mutta niistä ei voi päättää.

Rahattomuus on kuitenkin oikea ongelma, eikä itsekseen katoa. Kuitenkin tähän ongelmaan on suhteellisen helppo tarttua. Ensinnäkin se on helposti mitattavissa. ”Kuinka paljon rahaa tarvitaan?” Toiseksi voimme heti tehdä listan ideoista, kuinka sitä saadaan lisää. ”Mistä saan lisää rahaa eli tuloja?” Tämän jälkeen voimme valita parhaimmat ideat ja tehdä konkreettisia tekoja rahattomuuden poistamiseksi. Rahattomuus vie valtavasti energiaa. Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita, käytämmekö aikaamme rahaongelmiin vai siihen, ettei kovin pahoja rahaongelmia koskaan tulisikaan.

Voimme tehdä paljon sen eteen, ettemme joutuisi koskaan rahattomaksi. Kuitenkin tätä ei voi täysin päättää. Jos kuitenkin käy ikävästi ja rahattomuus iskee, on hyvä muistuttaa itselleen, että se on väliaikainen tila, josta pääsee pois tekemällä oikeansuuntaisia tekoja.

Lopuksi haluan muistuttaa, että menestys on samalla lailla mielentila kuin köyhyyskin. Jokainen kokee sen erilaisena omassa mielessään. Meillä voi olla ulkoisia menestyksen mittareita, mutta omaa identiteettiä ei kannata niiden varaan rakentaa, koska ne voivat olla minä hetkenä hyvänsä mennyttä. Ihmiset ajattelevat hyvin usein, että elämässä aikaansaavilla ei ole koskaan ollut mitään haasteita ja, että hyvät asiat vain ilmestyvät hopeatarjottimella eteen. Näin ei kuitenkaan ole. Jokaisella on omat haasteensa selätettävänä jossakin elämänsä aikana. Ja rahattomuus saattaa olla yksi niistä.

Maijalle nostan hattua erityisesti siitä, että hän on avoimesti kertonut, missä tilanteessa hän nyt on ja mistä lähdetään liikkeelle. Kun tilanne muuttuu paremmaksi, myös muut näkevät, että asiat voivat muuttua. Se antaa rohkeutta ja uskoa monille kohdata oma rahattomuus rehellisesti ilman häpeää ja tunnelatausta. Vain tietämällä mistä lähdetään liikkeelle, voi tehdä parempia päätöksiä tulevaisuuteen.

-Terhi Majasalmi
www.vaurasnainen.fi

 

 

 

 

Mitä vauraus on?

Jos eilinen oli Supermiesten päivä, tämä päivä on omistettu vauraille naisille. Niinku isolla veellä ja ännällä.
Minustahan ollaan tekemässä sellaista: Vaurasta Naista vaurausasiantuntija Terhi Majasalmen johdolla. Olemme aloittaneet prosessin, jonka tavoitteena on auttaa minua seisomaan kohta taloudellisesti vankasti omilla jaloillani. Ensi viikolla kerron sinulle miksi ja miten tämä tapahtuu.
 
Tänän iltapäivän ja illan olen viettänyt Helsingin kattojen yllä ravintola Palacessa kuulemassa tarinoita vaurastumisesta.
terhisemma

Tilaisuudessa puhuivat Eskimo Finlandin Susanna Paloheimo, Terhi itse ja Emotion Trackerin Camilla Tuominen. Mä hengasin.

Yksi kysymys on olennainen juuri nyt.
 
Mitä vauraus oikeastaan on? Mitä vaurastuminen tarkoittaa minulle. Onko se vain rahaa vai myös jotain muuta? Auta. Anna ajatuksia. Mitä vauraus tarkoittaa sinulle?

Raha, vapaus ja seikkailu

Sinähän tiedät: tämä blogi kertoo seikkailusta. Tai oikeastaan seikkailuista – monikossa. Olemme aloittaneet mielen sisäisistä seikkailuista, tehneet repäisyjä ja irtiottoja ja hypänneet hurjiin fyysisiin haasteisiin. Me. Niin minä ajattelen. Että sinä olet kulkenut mukanani nuo kaikki seikkailut, vaikket fyysisesti olekaan ollut välttämättä läsnä.

Puhkun intoa. Uusi seikkailu on taas alkamassa. Tai onhan se jo oikeastaan alkanut. Kerron siitä sinulle askel kerrallaan, sitä mukaa, kun palaset muuttuvat julkisiksi. Yksi matka, joka starttaa tästä päivästä, koskee rahaa. Ehkä muistat kuinka olen kirjoittanut sinulle jo useamman kerran tästä aiheesta. Siitä, kun Samppanjapissiksestä tuli köyhä. Tai ajatuksistani naisen taloudellisesta riippumattomuudesta.

Moni sanoo, että raha ei tuo onnea. Mutta usko, minä tiedän: paskat köyhä onnellinen ole. Kukaan meistä ei elä pelkällä rakaudella tai pyhällä hengellä, vaikka niitäkin minä olen koettanut.

terhijamä

Eilen taas kerran puhuin blogissani rahasta. Viittasin unelmaani tehdä blogistani työ. Appropoo. Tänään juonittelukumppaninani oli Suomen Vauras Nainen, varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi, joka tekee minustakin kohta vauraan.

Muistatko, kun Terhi kävi vieraanamme HelsinkiReal-ohjelmassa. Jos et ole vielä Terhin ajatuksia kuullut, katso tämä sillä välin kun paljastan sinulle lisää!

Nyt me aloitamme Terhin kanssa jotain, johon otan sinutkin mukaan. Me alamme puhua rahasta.

Me alamme puhua vapaudesta.

Me lähdemme seikkailulle.

Tervetuloa mukaan!

/Äm, pian Vauras Nainen

Minun tapani elää

Mihin tämä elämä oikein vilahtaa! Jotenkin sitä aina havahtuu iltaisin, että viuh, taas meni yksi päivä. Vaikka oikeastaan sitä voisi myös ajatella niin kuin pari vuotta sitten yhdellä kurssilla keksimme: että päivä tuntuu pidemmältä kun sen jakaa kahteen osaan. Ensin on niin kuin työpäivä ja sitten sen jälkeen alkaa toinen päivä, oma päivä, vapaa-aikapäivä – miksi sen nyt ikinä haluaakaan nimetä. Tämä ajattelu toimii aika hyvin. Kun sitä olisi muuten niin helppo vaan töistä kotiin tullessa lysähtää sohvalle ja ajatella, että tässä tämä päivä nyt sitten oli eikä tässä nyt enää mitään ehdi. Ehtiipäs! Vaikka mitä!

Minulla nämä päivät tosin kulkevat jotain ihan omaa rytmiään, jossa kaikki tekeminen sulautuu toisiinsa. Ja siitä minä juuri tykkään. Se on minulle sopiva tapa elää. Välillä tehdään töitä, välillä käydään salilla, välillä koiran kanssa ulkona ja niin edelleen.

kesäkuu2

Tapasin tänään Terhin ja rupattelimme monta tuntia Strindbergillä niin työstä kuin yksityiselämästä. Tämäkin kuvastaa elämääni hyvin: että ystävien tapaaminen ja työasioista puhuminen sulautuvat toisiinsa saumattomasti.

kesäkuu1

Suunnittelimme mielenkiintoisia juttuja tulevaisuuteen, sinäkin tulet niistä kuulemaan pian lisää. Tekisi mieli jo kirjoittaa mitä keskustelimme, mutta jätetään ne vielä tuonnemmaksi. Pitää vielä vähän miettiä.

kesäkuu3

kesäkuu4

Pyörähdin ennen kotiin tuloa salilla hakemassa vähän virtaa. En ole herännyt tänään ollenkaan ja kahvia on kulunut litra! Mutta nyt on taas virkeä olo. On aika vastata psykologi Heli Heiskasen erityisherkkyystutkimukseen, jonka tuloksista saamme tietää enemmän syksyllä. Katso tästä Hesarin jutusta, kuka Heli on ja mitä erityisherkkyys tarkoittaa. Minulla on mielenkiintoinen mahdollisuus päästä mukaan hänen tutkimukseensa, ja kirjoitan aiheesta varmasti enemmän kun olen siihen paremmin perehtynyt.

Ei liene jäänyt epäselväksi sinulle, että jonkinasteisia herkkiä piirteitä minusta löytyy ja nyt pääsen niitä selvittämään! Siistiä!

Hyvvee yötä sinulle!

/Maija, pureutuen erityisherkkyyden maailmaan

 

Rahaa ja rakkautta

Ja sitten tuli maanantai. Taas. Meininki ja näkymä on nyt aika vahvasti tällainen.

kahvi

Puristan kahvikupista lujaa ja mietin mihin tarttuisin ensimmäiseksi. Vauhtia ei tältäkään viikolta puutu. Tulossa on paljon  kuvauksia, haastatteluja, kohtaamisia ihmisten kanssa, Teatteri Elon keikkaa, toimistohommia ja sitä rakkainta – bloggaamista.

Eilen tuli ulos HR:n raha ja vaurastumiskeskustelu Terhi Majasalmen kanssa. Suosittelen todella, että katsot tai kuuntelet tämän. Terhi on rautainen mimmi, jolla on paljon tärkeitä näkemyksiä siitä kuinka me suomalaiset käyttämme rahaa ja millaisia asioita meidän olisi hyvä ottaa huomioon suunnitellessamme omaa talouttamme. Pistetään siis MaiLifen viikko käyntiin menemällä suoraan asiaan ja puhutaan rahasta! Tätä jaksoa ei kannata missata.

Rakkautta ja lämpöä alkavaan viikkoon! Ja tietysti rahaa 🙂

/Ämmä, täyttää kahvikupin velä kertaalleen

Viikonloppu!

Wau! Katsoin HelsinkiRealin tulevan sunnuntain jakson läpi, ja on sanottava, että se on loistava! Jännä, miten sitä on niin keskittynyt haastattelussa aina kuhunkin hetkeen ja asiaan, että jotenkin se kokonaiskuva unohtuu kokonaan ja kun jakson katsoo nauhalta, tajuaa vasta kaiken mitä on tullut puhuttua.

Tässä maistiaisia rahakeskustelustamme Terhi Majasalmen kanssa. Sen siivittämänä, ihanaa viikonloppua ystäväni! Minulla viikonloppu vierähtää taas Teatterikorkeakoulussa. Täällä juuri makailen sängyllä ja luen näytelmiä viikonloppua varten. Ja syön! Vuorotellen suolaista ja makeaa ja paljon. Huh. Joku ihmeen tankkauspäivä…

Raha pyörittää elämääni

Tuo eilinen keskustelu isäni kanssa pyörii edelleen mielessäni. Tai oikeastaan, ei se ole vain se eilinen, vaan koko tämän kevään olen miettinyt todella paljon tuota asiaa, joka nyt eilen purkautui sanoiksi. Miksi vanhempieni mielipiteillä ja odotuksilla on niin paljon valtaa minuun? Kuinka pääsisin irti siitä ajatuksesta, että minun pitäisi tehdä valintani sen mukaan minkä vanhempani näkevät minulle oikeaksi?

Kaikkihan kulminoituu kysymykseen rahasta. Suoraviivaisesti, niinhän he ajattelevat. Niinhän minäkin ajattelen. Että raha on se, joka tuottaa ihmisen elämään turvan ja vakauden. Onnen? Ja minä koen, että vanhempani painostavat minua tuohon vakauteen, jonka he näkevät tulevan jostain sellaisesta jonka minä puolestani koen tappavaksi. Hiton raha! Voinko elää haluamallani tavalla ja tulla toimeen pistäen vähän myös sukanvarteen? Miksi raha pyörittää elämääni tällä tavoin?

Meillä kävi eilen HelsinkiRealissa vieraana varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi. Puhuimme hänen kanssaan rahasta, varallisuudesta ja vaurastumisesta. Keskustelumme pisti miettimään. Minä olen aina jollain tavalla pelännyt rahaa, sillä se liittyy juuri tähän minua pitkään vaivanneeseen kysymykseen elämän vakaudesta ja varmuudesta. En ole rikas, en ole koskaan ollut, enkä haluakaan liikaa rahaa. Mutta kyllä minä haluaisin varmuuden. Niin, miten Kysyin Terhiltä miten muuttaisin suhtautumistani rahaan. Hän sanoi, että kaksi asiaa on tärkeitä; ajattelu, että raha on vain numeroita ja se, että rahasta pitäisi (erityisesti naisten) puhua enemmän keskenään. Ihan niin kuin huomisen kauppalistasta tai käsilaukuista.

Niin, nyt minä aloitan rahakeskustelun teidän kanssanne. Miten sinä suhtaudut rahaan? Säästätkö? Sijoitatko? Miten kulutat? Miten raha pyörittää elämääsi? Jos sinulla on rahaa, koetko olevasi vapaa, vakaa ja vaikutusvaltanen?

terhihr

/Ämmä, joka todisti eilen Terhin ja Juhan kanssa, että kyllä rahastakin puhuminen voi olla hauskaa