Perjantai. Eipä täällä asiat kovin paljon eilistä paremmin ole. Tänäänkään ei treenata. Ilmoitin tilanteen Tiialle aamulla.

”Jos olo on yhtään kipeä, niin lepoa. Vasta yhden terveeltä tuntuvan päivän jälkeen on lupa liikkua. Nyt saat korkeintaan mennä istumaan polkupyörän päälle, mutta polkimien ei tartteis pyöriä. Nyt kun saadaan tää kunnolla taakse, ensi viikolla räjähtää sit!” , hän valisti minua.

No, eihän minulla ole vielä edes fillaria, joten se istumistreenikin jää väliin (sitäkin kyllä saisi tehdä pian, sillä viime päivät olen kuullut joka suunnasta eri asiantuntijoilta kuinka tärkeää olisi tuota alapäätä treenata ja totuttaa satulassa istumiseen).

Koska muuten en voi fillariprojektiani edistää, lompsin aamulla viimeisillä voimillani Intersport Forumiin ja kävin hankkimassa pyöräilykypärän. Oikeastaanhan tämä lähtee liikkeelle nyt aivan oikeasta päästä (siis päästä!), sillä ennen mitään muuta haluan varmistaa, että fillarireissuni on mahdollisimman turvallinen ja että pääsen elävänä maaliin ja takaisin kotiin.

Intersportissa valinta oli selvä: Kaistapäälle käy vain Nutcasen pyöräilykypärä. Eikä valintaan vaikuttanut vain kaistapäisyys, vaan myös se, että nämä Nutcase-merkin pyöräilykypärät ovat kuin taideteoksia, ja Somekuningattaren kuuluu näkyä ja kuulua! Yhdessä ihanan huippuasiakaspalvelija Petterin kanssa valitsimme minulle sopivan mallin ja kuvion

Suorastaan psykedeelinen kuvio. Mutta psykedeliaa tämä kypärän käyttö ei ole. Päävamma on tavallisin syy, joka aiheuttaa pyöräilijän menehtymisen. Ja siksi minäkin aloitin valmistautumiseni yläpäästä.

Viimeisimmissä tutkimuksissa ja tilastoissa vuodelta 2013 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä vain kahdella oli kypärä käytössä ja asianmukaisesti kiinnitettynä. Kypärää ei käyttänyt 21 pyöräilijää, vaikka se olisi eri todennäköisyyksillä pelastanut heistä joka toisen. Tutkimusten perusteella pyöräilykypärän käyttö vähentää kuolemanriskiä 73 prosentilla sekä pää- ja aivovammojen riskiä kypärän käyttö pienentää 63-88 prosentilla.

Ja vaikka seuraukset eivät olisi kohtalokkaita, päänvammat voivat silti olla vakavia, kivuliaita ja hitaita paranemaan. Vakavampia onnettomuuksia on joka kymmenes, mutta onneksi suurin osa pyöräilyonnettomuuksista on yksittäisiä kaatumisia, joista selvitään terveyskeskuskäynnillä. Aikuisilla päävammat syntyvät useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla taas autoon iskeytymisestä. Päätäkin yleisemmin vammautuvat raajat, mutta päävammat ovat usein laadultaan vakavimpia.*

Suomen tieliikennelaissa on suositusluontoinen pykälä, jonka mukaan pyörällä ajettaessa on yleensä käytettävä kypärää. Koska kyseessä on suositus, käyttämättömyydestä ei rangaista. Siitä olisiko kypäräpakko säätää lakiin, ollaan monta mieltä, mutta minä olen kuitenkin koko ajan enemmän sitä mieltä, että kypäräpakko olisi hyvä ja sitä noudattamattomille voisi asettaa rangaistuksen. Kun sivusta seuraa tuota fillaristien menoa, joskus sitä oikein kauhistuu miten vaarallisia tilanteita varsinkin vilkkaassa kaupunkiliikenteessä tapahtuu.

Siksvarten mä oon nyt näin

Makaan täällä sairasvuoteellani uusi Nutcase päässäni. Fillaritreeniähän tämäkin, eikö?

Vauhdikasta viikonloppua, pikku pähikinäiseni ❤

/Ämmä, Pähkinätapaus, joka on ihan fiiliksissä uudestä Psykedeliakypärästä

*Lähde: Liikenneturva