Toivo

Toivo. Riittäköön tuo sana ja kuvassa näkyvä vapauden riemu kiteytykseksi tälle vuodelle

img_4839

Fysipterapian jälkeen pääsin eilen ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen itse ruokakauppaan. Tältä se tuntuu. Ja näyttää!

 

Vuosi 2016 opetti minulle mitä toivo tarkoittaa ihmiselle; miten aina putoaa jaloilleen (hirveen huono ilmaisu tuo!!!) kun vain osaa nähdä ohi vallitsevan olosuhteen. Ikinä (poislukien tapahtumat kolme vuotta sitten) en ole elämässäni ollut näin väsynyt – ja samalla täynnä odotuksen kuplia, sillä nyt mennään kohti uutta ja parempaa. 

Jos kaipaat lukemista uuden vuoden avajaisiksi, olen rankannut vuoden TOP3 tekstini ja ajatukseni. Monta muutakin upeaa kokemusta tämä vuosi toi ja tarjosi aiheeksi hienoille tarinoille – kerro, jos sinulla on jokin erityinen suosikki!

Omat kaksi suosikkiani ovat nämä jutut (sinisen linkin takana):

Suomalainen mies, sinä olet ihana!
”Kaikki seikkailut päättyvät ennalta-arvaamattomiin löytöihin ja mielettömiin yllätyksiin. Sanoinkuvaamattoman kiitollinen on olo sillä hetkellä, kun on tehnyt jotain tuntematonta; oppinut jotain uutta ja arvaamatonta. Kokenut sellaista, jota ei voi arjessa kuvitellakaan.”


Yksilölajikin on joukkueurheilua – yhdistetyn maajoukueen opissa
”Niin, ajattele: näinkin voi joku elää. Ja sitten samalla jossain toisaalla joku toinen hiihtää lukemattomia tunteja metsissä, hyppää kerta toisensa jälkeen mäestä ja hikoilee. Sitten joku kolmas yhdistää meidät tarjoten mahdollisuuden maailmoillemme kohdata. Ja meille jokaiselle on paikkamme. Toinen ei ole toistaan vähempi tai enempi, kyse on siitä, miten meidän kunkin parhaat kykymme pääsevät ilmaissuiksi ja palvelemaan maailmaa.”

 

Ja se kolmas on yksi teidän ehdottomista suosikeistanne:

Kun sinkku lähti sokkotreffeille tunturille – Arctic Challenge 2016
”Kun on jossiteltu riittämiin, on aika toimia, katsoa mitä syntyy KUN antaa vain mennä. Ei tarvitse pelätä JOS, sillä selviää siitä huolimatta. Kun on mahdollisuus.”

 

Voin paljastaa. Minun toivoni, se voima, jolla olen mennyt läpi rankkojen aikojen, lepää tässä edessäsi. Tänään toivon vain, että ensi vuonna saan vihdoin tehdä täysillä työtä, jota eniten rakastan; olla teidän parissanne ja tuoda iloa sekä tietysti kiteyttää kertomuksia kokemuksistani. Enää en halua jäädä lukituksi neljän seinän sisään tai edes tietokoneen taa. Minun toivoni lepää siinä voimassa ja kyvyssä, jonka olen vihdoin pitkien etsikkovuosien jälkeen löytänyt itsestäni. Luulen, että se nousee esiin näissä edellä nostamissani teksteissä. Minä olen parhaimmillani, kun saan inspiroida sinua!

Mitä sä toivot tänään?

Kannat kattoon, kaiffarit! Piste ja bye bye!

/Äm, joka toivoo toivoa uuteen vuoteesi ja alkaa sytyttelemään roviota, jolla polttaa kyynärsauvat – lähellä nääs ollaan elämää ilman niitä

Mainokset

Lintu olkapäällä

Päivä kääntyy iltaan. Pitkästä aikaa on ollut vähän sellainen epäuskoinen olo. Kaikenlaista, niin sanotusti. Kerron tarkemmin joidenkin päivien kuluessa.

Eilen kävin lenkkeilemässä Helsingin Paloheinässä. Testailin polveani, joka nyt tuntuu antavan periksi. Jos tämän päivän tuntemuksella pitäisi päättää, joutuisin jättämään suununtaisen kisan väliin. En usko, että polvessa on mitään pahemapaa vikana, mutta lepoa se taitaa nyt kaivata, jokin sitä vaivaa. No, kisaosallistumiseni jää seuraavan parin päivän aikana päätettäväksi, niin pitkään on toivoa.

Mutta eilen. Kävelin Paloheinässä ja epäusko iski. Olin tarkalleen – jos olet siellä käynyt, tiedät paikan – täyttömäen juurella. Tuntui, että jälleen kerran on hukassa se mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Onko koskaan mistään muusta kyse kuin alituisesta epäonnistumisesta? Hylkäämisistä, vääristä suunnista?

Kapusin täyttömäen laelle epätoivoisiin ajatuksiini käpertyneenä (polvi niistä vähäisin) ja käännyin katsomaan maisemaa

11948201_10153305929634457_598090386_n

Samalla hetkellä aivan äkillisesti jostain olkapäälleni lehahti lintu! Se kävi olallani ja räpytti siipiään ylläni hetken ennen kuin ehdin säpsähtää ja säikähtää. Sitten se suhahti maahan jääden vielä vierelleni seisomaan. Minä vain tärisin hämmennyksestä.

Sinähän tiedät. Lintu! Juuri sillä hetkellä, kun olin menettämässä toivoni. Edelleen tuntuu kuin tuo olisi ollut unta. Mutta se on totta, kaksi naista tapahtumapaikalla voivat todistaa. Outo hetki.

Mitä lie nyt tapahtuu? Sillä jotainhan tästä nyt seuraa…

/Ämmä, toivoen supernaisen voimia tämän viikon touhuihin

Ps Jos et aiemmin ole kuullut kohtaamisistani lintujen kanssa, ja ihmettelet, lue vaikka tämä kirjoitukseni.