Mitätoibimboyrittää ja voipoikaparkaa!

Pääsiäisloma ei nyt oikein etene kuten suunniteltu. Flunssakuume vain pahenee, enkä pysty tekemään muuta kuin makaamaan sängyn pohjalla.

Onneksi äidillä on naistenlehtiä, joita nyt täällä luen juttu kerrallaan (aina yhden jutun luettuani pitää ottaa tauko, koska lukeminenkin syö voimia ihan hirveästi…)

20140418-110110.jpg
Lueskelin tätä MeNaisten juttua Susanna Penttilästä ja hänen 17 vuotta nuoremmasta poikaystävästään.

”Siis 17 vuoden ikäero, ei tuu toimimaan, varmasti joku julkisuustemppu ja mitä toi bimbo oikein yrittää ja voipoikaparkaa!”, ajattelin ohikiitävän sekunnin. Kunnes oikeasti pysähdyin ajattelemaan. Miksi minä taas tuomitsen? Mitä väliä sillä on minulle toimiiko tuo suhde vai ei? Eihän se ole minulta pois. Että asian voisi nähdä myös niin, että sehän on vaan hienoa, kun Susanna rikkoo normikaavoja ja uskaltaa heittäytyä elämään!

Tällaisia esimerkkejä me tarvitsemme vaan lisää. Miksi sitä aina suhtautuukin tällaisiin niin tuomitsevasti? Me kaikki elämme omaa elämäämme parhaimman kykymme mukaan, eikä ole minun tehtäväni arvostella ovatko toisten tekemiset oikein tai väärin. Parempi keskittyä vain omaan elämään.

/Maija, keskittyen omaan elämäänsä painumalla nyt nukkumaan.,,

Kuka minä olen tuomitsemaan?

Näin äsken aika surullisen tilanteen ruokakaupassa. Hyllyjen välissä vaelteli sellainen vähän vanhalta viinalta haiseva nuhjuisen näköinen mieshenkilö. Minusta hän näytti olevan selvin päin ja käyttäytyi todella kohteliaasti ja hyvin. Hän yritti selvittää myyjältä alennustuotteiden hintaa. Oli selvästi sellainen vähän ujonpuoleinen, elämän runtelema mies. Mutta jotenkin minä aistin hänen hyväntahtoisuutensa – että hän on vaan elämän hurjissa käänteissä ajautunut vähän väärälle uralle, vaikka hyvä sydän sykkii rinnassa.

Mies ei oikein tuntunut edes uskaltavan lähestyä myyjää, mutta rohkeni kuitenkin tiedustella valmisruokapakkauksen hintaa. Myyjä, nuori tyttö, ei vilkaissutkaan mieheen, vaan tokaisi välinpitämättömästi että mies voi tarkistaa kyllä ihan hyvin hinnan itse hyllystä – siinähän se lukee. Mies palasi ujostuneena ja hämmentyneenä takaisin hyllylle, mutta ei löytänyt merkintää. Sitten hän vaan otti tuotteen, pisti sen koriinsa ja kulki kassalle pää painuksissa. Hän ei ostanut mitään muuta kuin alennetun einesruokapakkauksen. Ei varmaan uskaltanut ostaa muuta, kun ei tiennyt hintaa. Minä tarkistin; hintaa ei edes ollut hyllyssä!

Miksi me tuomitsemme toiset niin helposti ulkokuoren, siihen liittyvien ennakko-oletusten ja oman paremmuudentunteen perusteella? Miksi emme voi auttaa toista, vaikka hän näyttäisikin puliukolta ja haisisi vanhalta viinalta? Kuka minä olen tuomitsemaan? Jokaisen sisällä sykkii samanlainen sydän! Emmekä voi tietää mitä toisen pinnan alla on; mikä hänen kohtalonsa on ollut. Minulle tuli ihan valtavan paha olla! Olen niin helvetin herkkä, että nyt itken tätä tapahtumaa kotona enkä pysty muuta ajattelemaan. Olisin vaan halunnut rutistaa tuon miehen syliini ja sanoa, että minä haluan auttaa sinua, vaikka omatkin voimani ovat vähäiset.

itkukauppa2

Hyvää yötä, rakkaat blogiystäväni!

/Maija pyytäen, että mietit tätä seuraavan kerran kun arvostelet jotain toista henkilöä

Ps. Sain niin hyvän kommentin Facebookin tämän julkaisun jälkeen, että päätin lisätä tämän, vaikka en aikonut alunperin jeesustella: enhän minäkään auttanut, koska olen ihan samanlainen kuin muut – en uskaltanut puuttua.

Be kind. Always.

Päivän viisaus:

tarabrach

Olen itse oman kokemukseni ja omien viimeaikaisten elämäntapahtumieni kautta tajunnut miten totta tämä on. ”Kaikki, jotka tapaat, käyvät läpi taistelua, josta et tiedä mitään. Ole ystävällinen. Aina.”

Me emme voi tietää, millaisia taistoja, vaikeita asioita ja salaisuuksia ihmiset sisällään kantavat. Ulkokuori ja ulkonäkö pettää usein; emme voi luottaa, että se, että mitä näemme on koko totuus. On niin helppo tuomita toinen. Vaikka se kadulla hoiperteleva humalainen – on niin helppoa tuomit se, kuinka hän on päästänyt elämänsä tuohon malliin (voi, miten usein olen näin ajatellut!). Tai se kaikista upein ja näyttävin menestyjä, jolla kaikki tuntuu menevän hyvin; miten helppo häntä on menestyksensä takia parjata ja kadehtia, tuntea alemmuuden tunnetta. Mutta koskaan ei voi tietää mitä nämä ihmiset kantavat sydämessään. Ei koskaan. Siksi: ”Be kind. Always.”