Työhommia

On ollut vauhdikas viikonaloitus töissä. Paljon tekemistä, ja hyvä niin.

Jännittävät hetket, jotka pistävät oman mukavuusalueen ulkopuolelle oppimaan uutta, ovat jatkuneet. Eilen olin tekemässä ensimmäisen suoran radiolähetyksen kentältä. Tarkoittaa siis, että ajoin (kyllä, minä itse!) lähetysautolla (joka on pelottavan iso…) studion ulkopuolella sijaitsevaan kohteeseen tekemään osaa radion suoraa iltapäivälähetystä. Oli monta opittavaa osaa yhdellä kertaa, ja se pisti pään pyörimään.

Kyllähän se etukäteen jännitti, mutta voi sitä tunnetta, kun saa jonkin itseä mietityttäneen asian tehtyä ja huomaa selviytyneensä siitä hienosti! Eilinen ilta meni kyllä sitten aika takki tyhjänä. Olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Nyt tuntuu, että seuraava kerta menee jo lähes leikiten, sillä nyt osaa hahmottaa mistä suorassa kenttälähetysessä on kyse ja kuinka se hoidetaan.

Osa töistäni siis tehdään studiossa, osa juttukeikoilla nauhurin tai tv-kameroiden kanssa ja osa on sitten tällaisia suoria lähetyksiä joko radioon tai tv:hen.

Tänään on ollut vähän kevyempi päivä. Pääsin viettämään ihanaa kesäpäivää työkeikalle Kuopion eläinpuistoon. Voi mitä suloisia eläimiä siellä olikaan!

Possui!

Kissoi!

Alpakoi!

Ja villapossukoi! Niin, ei villisika, vaan villAsika.

 

Huomenna on jo viikon viimeinen työpäivä ja sitten KOLME vapaapäivää! Voin kertoa, että tarpeeseen tulee saada aivot nollattua tämän ensimmäisen kolmen viikon työpuristuksen jälkeen.

Orientoituminen muutokseen

Täällä ollaan, vaikka hiljaista on pidellyt. Viimeiset kuusi päivää ovat vilahtaneet 14-tuntisten työpäivien merkeissä erään tv-ohjelman kuvauksissa. Ja tietysti potien samalla kamalaa flunssaa! Keho ei näköjään kestä näitä kovia työpuristuksia kuten ennen – samoinhan sairastin Lahden MM-lisojen aikaan kammottavan flunssakuumeen. Vastustuskyky on laskenut valtavasti, koska kunto on huonontunut sändgyssä maattujen kuukausien jälkeen, enkä ole hetkeen ollut tekemisissä monien ihmisten kanssa.

Työputki oli huiman hauska mahtavan työryhmän kanssa. Vaikka päivät olivat pitkiä, olo flunssan ja kovan vauhdin ryydyttämä, tekeminen oli mahtavaa ja antoisaa. On hienoa voida työskennellä huippuammattilaisten kanssa. Mutta iltaisin kotiin tullessa takki oli niin tyhjä, etten ole saanut tehdyksi mitään muuta.

Tänään olen sellaisessa välitilassa. Näitä intensiivisiä työpuristuksia seuraa aina ”masennuskrapula”; kun on touhunnut tiiviisti paljon ihmisisä ympärillään ja työ lopulta loppuu, olo on hetken kovin tyhjä. Vaikka samalla olen tyytyväinen, että työrupema on ohi, silti mieli tekisi takaisin mukavien ihmisten ja työn pariin.

Nyt tyhjyyden tunteeseen sekoittuu muutaman päivän päässä siintävä muutto Kuopioon. En oikein osaa ajatella asiaa vielä, mutta olo on silti hieman outo (kun rehellisesti tunnustan, juuri nyt en haluaisi lähteä minnekään, vaan jäädä tähän paikoilleni Helsinkiin).

Ei auta, on alettava orientoitua muutokseen. Uusi, ja käänteentekevä viikko alkakoon!

Viime viikolla en ole juuri voinut ottaa kuvia julkaistettavaksi, mutta tällaisia kameroita on viikko tullut studiolla tuijoteltua.

 

Antaa sen loistaa mikä sisällä soi!

Moni on kysynyt mitä minä oikeastaan teen työkseni tai mitä haluan tehdä, olenhan edessäsi etsinyt töitä jo monta kertaa. Pitkä prosessi on käyty sitten vuoden 2012, kun luovuin firmastani. Ja kuten minua seuranneena tiedät, se ei todellakaan ole ollut helppo tie. Mutta ei ole elämä helppo, eikä ole kai tarkoituskaan, sillä sitten ei oppisi mitään.

Minulle isoin oppi tänä vuonna on ollut päätöksenteko, asia, joka liittyy vahvasti rohkeuteen. Päätin, että sydäntään vastaan on turha taistella, ja sanoa rohkeasti ääneen, että juuri nämä videolla mainitut ovat asiat ovat niitä, joita olen aina halunnut tehdä ja joissa olen parhaimmillani. Toki osaan paljon muutakin, mutta näissä asioissa on myös osattava fokusoida, jotta pystyy viestimään itsensä selkeästi.

Minulle iso päätös on tarkoittanut sen hyväksymistä, että tämän kaltaiset töissä olen parhaimmillani. Olen päättänyt uskaltaa tehdä vain hauskoja asioita, onhan lopulta sydämen syke ainoa onnistumisen tae. Etsin syksylle keikkaa ja tein tämän esittelytrailerin – toivottavasti se ajautuu tahoille, jotka minua tarvitsevat!

Ja vaikkei sinulla olisi minulle duunia, tämä saattaa olla taas niitä juttuja, jonka jakamalla voin antaa myös sinulle ideoita omaan työnhakuusi. Anna siis palaa ja jaa tätä eteenpäin!

Ni tässä, sulassa sovussa päivän opetuksellinen ja inspirationaalinen osuus sinulle ja syksyn työkeikkojen haun päänavaus minulle.

Kaunista keskiviikkoiltaa, kultaset!

Ja hei, tein muuten saman englanniksi. Tässä ehkä opit minusta jotain uutta, nääs ihan hyvin nuo työt sujuu englanniksikin…

Rakelin kuplassa: Elämä ilman lapsia ja parisuhdetta

Jos et eilen nähnyt, niin tässä on tämä: Yle TV2:n Kioski ja Rakelin kuplassa. Ohjelma löytyy myös Yle Areenasta, mutta tämä Youtube-versio avautuu myös ulkomailla.

Millaisia ajatuksia aihe sinussa herättää?

Digimates täyttää puoli vuotta – Akin sydäntäsärkevä kirjoitus

Tää on tällai vähän imelä viikko, näitä imeliä ajatuksia sataa nyt ovista ja ikkunoista, mutta pakko imeltää vielä vähän lisää koska oon vaan niin ylpeä tästä uudesta työpaikastani ja jengistä, jonka kanssa teen töitä. Jotenkin koen, että minulla on vähän niinku oikeus nyt leijua, sillä enpä ole pitkään aikaan voinut todeta olevani yhtä hyvässä (työ)paikassa ja tekeväni maailman mageimpia juttuja maan siisteimpien, samat arvot ja intohimot kanssani jakavien tyyppien kanssa kuin just nyt. Kelaa, että sanon näin, olenhan itsekin ollut yrittäjä ja työnantaja! Tämä startup-yritys on toki minulle paras paikka olla töissä siksikin, että täällä saa painaa töitä yrittäjäasenteella ja osallistua kaikkeen tekemiseen. Se on ainoa oikea tapa minulle.

Digimates täyttää tänään puoli vuotta, ja pomoni Aki kirjoitti Facebook-sivulleen niin sydäntäsärkevän kauniin kuvauksen ajatuksistaan ensimmäisistä kuukausista yrittäjänä, että on jaettava se kanssasi. Tällaisella rehellisellä ja nöyrällä otteella sekä innostuksella, rakkaudella ja hemmetin kovalla osaamisella tehdään ihmeitä – siksi kaikki haluavat meidän asiakkaaksemme.

akinpostaus1 akinpostaus2

Tällainen on Digimatesjoukkue. Mää rakastan mun poikia!

/Ämmä, kiitollisna ja onnellisna ja eiliseen kirjoitukseen viitaten todeten: onhan tässä saavutettu jo vaikka mitä

Yksinkertaisesti mahtavaa

Kiteytettäköön lauantai tähän kuvaan 

Kaksi tiukkaa kuvauspäivää takana Kuopiossa. Jalkoja ei ole juuri ehtinyt lepuuttamaan saati makuuasennossa lojumaan muutamaa hotelli Puijonsarvessa nukuttua tuntia lukuunottamatta. Ja voin kertoa, että eilen, kun keskiyön jälkeen kuvaukset loppuivat ja pääsin painamaan pääni Puikkarin pehmeään tyynyyn, uni tuli aika nopeasti.

 
Mutta tehdessä töitä mahtavan tiimin ja rautaisten ammattilaisten kanssa hauskassa tuotannossa ei paljon muuta tarvitse kuin nauttia työnteosta. 

Yksi asia elämässäni on varmaa: minulla on ihan hemmetin hauskaa joka päivä, saan tehdä järjettömän mielenkiintoisia juttuja ja viettää aikani parhaiden tyyppien seurassa mitä hulluimmissa paikoissa jauhaen mitä huonompia juttuja. Mahtavaa. Yksinkertaisesti mahtavaa!

 
Nyt meidän jätkien karavaani kulkee kohti kotia. Edessä monta tuntia ajoa ja hirveän huonoja, väsyneitä juttuja. Huomenna vietetään ansaittua vapaapäivää. Mahtavaa. Yksinkertaisesti mahtavaa!

/Ämmä, toivoen sinulle leikkisää lauantaita