Maanantai! Tuntuu, että koko maailma on lomalla tänään. Mutta onneksi minä pyöritän tätä yhteiskuntaa, vaikka te muut lojuisitte aurinkotuoleissanne.

Työhän se on mielessä tänään. Ja erityisesti työnhaku.

Koska elämääni hallitsee tällä hetkellä  vahvasti taas murroskausi, ja päällimmäisenä mielessäni on se mistä, milloin ja miten saan töitä nyt elokuussa loppuvan projektini jälkeen, on kai luonnollista, että myös blogissani tästä prosessista kerron. Ajattelin nyt ihan rakentaa uuden blogikategorian ”Maijalle töitä”, jotta voin koota näitä ajatuksiani työnhausta saman otsakkeen alle.

* * *

Valehtelisin jos väittäisin olevani tällä hetkellä täysin lungi. Vaikka yllättynyt olenkin siitä, että meininki ei ole vielä mikään ranteet auki -tyyppinen, vaikka minulla ei ole mitään tietoa missä olen ja mitä teen syksyllä. Tähän kai elämä on minua valmistellut erilaisin tapahtumin ja vaihein – että oppisin sietämään muuttuvia tilanteita ja epävarmuutta. Joskus vaan elämässä tajuaa, että on helpompi luottaa asioiden järjestymiseen kuin käyttää aikansa itsensä väsyttämiseen stressaamalla.

Ajankohta aloittaa työn etsiminen on mitä kamalin; KUKAAN ei ole tällä hetkellä kiinnostunut työstä, sen tekemisestä tai tarjoamisesta muille. Olosuhteiden pakosta olen kuitenkin juuri käynnistänyt työn etsimisen. Kirjoitan myöhemmin enemmän siitä mitä työ minulle merkitsee, mutta tosiasiahan on, että minun työn etsimiseni on vähän haasteellisempi kuin ehkä jonkun toisen. Takana on pitkä merkityksen ja elämänilon etsimisen kausi, joka alkoi lopettaessani oman firmani alkukeväällä 2012. Tässä 2,5 vuodessa olen vihdoin tajunnut sen missä olen parhaimmillani ja mitä haluan tehdä. Enkä ole valmis etsimään vain ”mitä tahansa” työtä, sillä haluan löytää unelmieni työn. Ehkä tämä koituu lopulta turmiokseni, ja joudun pyörtämään pääni, mutta tämä kortti on vain katsottava. Minulle ei ole muuta vaihtoehtoa! Toki ymmärrän elämän realiteetit ja voi olla, että unelmaduuniani etsiessä joudun välillä tekemään jotain muutakin. Aivan kuten nyt olen tehnytkin.

Asuin Ruotsissa viimeiset 1,5 vuotta ja keväällä sieltä äkillisesti, ja yllättäen pois tullessani tilanteeni oli suoraan sanottuna järkyttävä. (Jos luet blogiani ensimmäisiä kertoja ja haluat tietää taustaa tähän, katso tämä ja tämä blogini.) Minun oli otettava mikä tahansa työ. Ehdin olla kaksi kuukautta työttömänä kun pääsin aloittamaan hyvässä markkinointiviestinnän tehtävässä  nykytanssiyhteisössä. Työ oli siihen hetkeen unelma, sillä sain tehdä mielenkiintoista projektia ja tiesin, että se kestäisi vain viisi kuukautta. Siinä samalla pääsin asettumaan takaisin Suomeen ja käynnistämään taas elämää täällä. Nyt kun katson taaksepäin, näen miten upeasti elämä järjesti tämän minulle. Siinä vaiheessa, pää vielä aivan pyörällä isosta tapahtuneesta elämänmuutoksesta ja hyvin väsyneenä rankasta elämänvaiheesta en olisi kyennyt sitoutumaan vakituiseen työhön. Silloin en myöskään olisi kyennyt jatkamaan yrittäjänä voimavarojen puutteessa.

Nyt tämä työprojektini tikittää viimeisiä hetkiä. Olen ottanyt ensimmäiset askeleet työnhaussani. Rakensin nettisivuston, maijailmoniemi.fi:n, joka toimii työhakemuksenani. Tutkin avoimia markkinoita ja lähettelen viestejä eri tahoille. Olen periaatteessa avoin niin palkkasuhteelle kuin toimimiselle freelanceryrittäjänä. Pidän ovet auki joka suuntaan, jotta mahdollisuuksia olisi enemmän. Mielenkiinnolla myös seuraan, tuottavatko nettisivuni suoria yhteydenottoja ja työtarjouksia minulle. Mielenkiintoista on nähdä myös se, kuinka muut ihmiset, jotka ovat työtäni seuranneet esimerkiksi tässä blogissani, kenties auttavat minua levittämällä tietoa sivustani ja minusta. Sitä ei kenenkään teistä tarvitse tehdä, mutta onhan tämä myös pieni ihmiskoe siihen, miten toiset ovat valmiita ja pystyvät auttamaan.

* * *

Jännää on, että tänään tässä ja nyt en voi tietää kuinka kauan tämä työnhakuprosessini kestää. Vaika mielessä kytee aika ajoin epäilys, etten saa haluamaani työtä, ja kaikki tämä satsaus, jonka olen tehnyt (trust me, nettisivujen tekeminen oli aika stressaava projekti. Mutta katsos kun minä uskon. Uskon siihen, että hyville ja itseensä uskoville tyypeille löytyy sellainen työ, jota he rakastavat. Uskon itseeni, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu sille, että olen juuri oikealla asialla. Vaikka olosuhteita, epäilenkin aika ajoin, osaamiseeni ja kykyihini luotan täysillä.

Unelmani kiteytyy maijailmoniemi.fi-sivulle. Unelmani kiteytyy tähän blogiini ja sen kaltaiseen työhän, jota MaiLifessakin teen.

Kirjoitin tähän aika lailla nyt tajunnan virtaa, sillä halusin tuoda esiin nyt juuri tällä hetellä mielessäni olevat asiat. Jatkossa raportoin Maijalle työtä -kategorian alle ajatuksiani pitkin työnhaun prosessiani. Katsotaan miten tässä käy.

Kuva Mirkku Merimaa Photography

/Ämmä, joka unelmoi aurinkotuolissa lojumisesta