Salaisuuksia

Kuten nyt rivien välistä (myös niiden viime päivinä puuttumaan jääneiden, sorry on vähän haipakkaa) olet viime päivinä voinut lukea, täällä päin maailmaa tapahtuu nyt kaikenlaista.

Jos haluat päästä kiinni siihen, mitä tapahtuu, kannattaa seuraavan parin viikon ajan seurata Snapchatiani. Olen taas palannut sinne pienen tauon jälkeen. Snapchatia siksi, että se on nopea tapa päivitellä kuulumisiani. JA! Siellä voin antaa sinulle väläyksiä siihen, millaisia juttuja nyt tapahtuu – osa niistä kun on vielä vähän salaisuuksia… Mutta koska Snapchatin maailmassa kuvat katoavat 24 tunnin jälkeen, uskaltaudun siellä vilauttelemaan kulissien takaa.

* * *

Muistatko, kun haastattelin laulaja Hanna Maariaa ja kirjoitin viisauksia siitä kuinka toteuttaa unelmia? Nämä sanat ja tuo nainen ovat pyörineet elämässäni ja mielessäni viime päivinä paljon. TÄSTA asiasta sinäkin saat kuulla pian!

Minä luulen, että tämän ”Toteuta unelmasi – onnistuisitko sinäkin näillä ohjeilla” oli minulle henkilökohtaisesti paljon suurempi merkitys kuin osasin kirjoitushetkellä kuvitellakaan. Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Yhtäkkiä minun omat unelmani ovat lähteneet toteutumaan isolla rytinällä…

Tänään, odottaessani elämäni kenties hauskimman ja haastavimman viikon alkamista, minä taidan olla noissa omissa ohjeissani kohdassa 6. Käy lukemassa kirjoitukseni, ja ime siitä kaikki irti! Voin kokemuksestani kertoa, että noiden kohtien sisäistäminen kannattaa…

Ah, näitä salaisuuksia!! Sä tiedät, enhän minä niitä kauan voi pitää…

IMG_1475 IMG_1469 IMG_1467

IMG_1462

Fiiliksiä perjantailta Hanna-Maarian kanssa.

Säihkyvää sunnuntaita ja vipinää alkavaan viikkoon!

/Äm

 

 

Elämää, ei sanoja

Elämä on ollut viime päivinä… hienoa.

Ei ole sanoja. On vain elämää. Sellaista, josta olen pitkään haaveillut. Ja nyt se on tässä. Vaikka vain pienen hetken se minulla olisi, juuri nyt se on  tässä.

Elämä, jonka hienouteen ja jännittävyyteen minulla ei ole nyt sanoja.

Mutta muun muassa tältä se on näyttänyt…

IMG_1302

Eilen kävin haastattelemassa Helsinki Mission toiminnanjohtajaa Olli Valtosta yksinäisyys-reportaasiani varten. Se on muuten kohta sinunkin nähtävilläsi!

IMG_1311

Juontopätkiä inserttiin kuvattiin myös meren rannalla.

IMG_1419

Ai ni! Että tuu haastamaan vaan! Eilen ilta vierähti Linnanmäellä. Olin siellä yhdessä tukinuoreni kanssa – siis nuoren naisen, jonka vapaaehtoisena tukihenkilönä toimin. Korkkasimme kaikki Lintsin hurjimmat laitteet; tämän Kirnun lisäksi, Ukon ja Kingin… JEEE, miten siistiä!

IMG_1441 (1)

Tänään kuvattiin sitten jotain muuta… Tästä saat kuulla myöhemmin lisää.

IMG_1444

IMG_1436

Niin ja mä… No mä olen valmis! Ihan kaikkeen, mitä elämä tuo tullessaan. Olen herännyt muuten taas henkiin Snapchatissa, tulepa seuraamaan!

/Äm, onnellinen, mutta rättiväsynyt

Vuoden päästä kaikki on toisin 

Olen ottanut tämän viikonlopun rauhassa. Pää pyörällä viime viikkojen hulabaloosta ja uusista avauksista. Blogiinkaan en ole kovin montaa ajatusta jaksanut tuottaa. Kävin eilen kävelyllä ja pohdin tämänhetkistä elämääni vähän päätäni pyöritellen: kunoa vain näkisit mitä tämä on, noin niinku ”kulissien” takana. Isot unelmat vaativat paljon työtä ja uhrautumista, yksinäisiä hetkiä ja lujaa, mutta alati horjuvaa tahtoa – monelta osin elämäni on kovin repaleinen.

No, tämä on nyt taas näitä juttuja… mutta kerronpa silti. Siinä hetken käveltyäni ja päätäni selvitettyäni jostain syvältä ja selittämättömästä paikasta kumpusi tämä lause ja minä pysähdyin kuin seinään  

Niin, ajattele! Nämä hetket, juuri tämä hetki ja nämä ajatukset ovat arvokkaita, sillä kohta kaikki on jo toisin eikä tämä enää koskaan palaa.

Mitä sinulle tapahtuu juuri nyt? Muistathan ottaa kaikki elämäsi käänteet vastaan ja kohdella niitä suurimpana lahjana, jonka voit saada! Myöhemmin, etäisyyden takaa osaat arvostaa jokaista kokemaasi hetkeä.

Kaunista sunnuntaita! Olkoon tämä hetki muistoissamme aina.

/Äm

Linnunpoikanen

Istuimme avomieheni kanssa kesälomareissulla ravintolalounaalla. Pöytämme oli ison, koko seinän mittaisen ikkunan vieressä. Syödessämme huomasin sivusilmällä jonkin tippuvan alas taivaalta. Kirjaimellisesti, jokin vain tupsahti maahan. Pieni linnunpoikanen! Siinä se lojui maassa hämmentyneenä. Aloin itkeä hysteerisesti: se oli tippunut pesästään! Kun poikanen tippuu pesästä, eikö se tule emonsa hylkäämäksi?

En voinut katsoa lintua. En halunnut nähdä sen hätää. Se piipitti kurkku suorana, yritti räpytellä siipiään, mutta ei osannut vielä lentää. Se huusi apua, huomiota. Minuun sattui. Äkillisesti lintu kääntyi minua kohti: katsoi avuttomana suoraan silmiini. Osaavatko linnut itkeä?

Se piipitti ja räpytteli pitkän aikaa. Sitten äkkiarvaamatta räystään suojasta lennähti maahan kaksi lintua, naaras ja koiras. Äiti ja isä! Ne tulivat auttamaan! Poikanen vispasi siipiään villisti aivan kuin se olisi innostunut valtavasti. Äiti ja isä kuulivat! Ne jäivät maahan vartiomaan poikastaan, joka yritti vimmatusti päästä lentoon – onnistumatta. Lopulta naaraslintu syöksähti kohti poikasta ja näykkäsi sitä nokallaan hellästi poskesta. Ja poikanen pyrähti pienen matkan eteenpäin! Tämä leikki jatkui pitkän tovin; naaras syöksähti ja poikanen pyrähti. Lopulta se sai siivet alleen. Se lensi pitkän matkan silmiemme edessä – se oppi lentämään! Ja vaikka ihmiset ympärillämme huomasivat, että itkin kovaäänisesti, kukaan ei katsonut mitä ikkunan takana tapahtui. Luonnon ihme edessämme, ja vain me näimme sen.

Tämä on MaiLife, toinen blogini. Tämän tarinan linnunpoikasesta kirjoitin myös juuri lopettamaani Sarastus-blogiin, jota julkaistiin Hidasta elämää -sivustolla. Tuo kohtaaminen oli kesäni hienoin tapahtuma, ja siksi se saa symboloida tätä taitepistettä elämässäni; vanhan blogini loppumista ja uuden syntymistä. Tuon linnunpoikasen lailla minä olen juuri saanut siivet alleni. Ja nyt lennetään!

MaiLife on hienmakuisia ja rehellisiä tarinoita naurusta, unelmista ja hämmästyksistä; niin arjen kipua ja kolahduksia kuin kuplajuoman poksahtelua ja serpentiiniä.

Tervetuloa mukaan!

 

❤ Maija