Alku

Tässä se on: alku. En käytä sen yhteydessä sanaa ”uusi”, se on vain alku. Puhtaasti ja yksinkertaisesti. Alku jollekin elämäntapahtumalle, seikkailulle. Seikkailu voi olla lyhyt, tai se voi olla pitkä. Mutta juuri nyt tuntuu, että jotain pysyvää tässä alussa on. En osaa itsekään sanallistaa tunnetta tai oikeastaan edes tunnistaa sitä. On vain tunne jostain merkityksellisestä kulmakivestä.

Olen hyvin väsynyt. Muuttoa on tehty nyt kaksi päivää ja vihdoin hiljennyin yksin omaan uuteen asuntooni. Olen täysin sen lumoissa. Sinkkuaikojeni ensimmäinen ihan oikea koti. Kaksi huonetta ja keittiö. Valoa, avaruutta ja kauneutta. Olin hyvin onnekas saatuani tämän kodin. Ehkä tuota pysyvyyden tunnettani värittää juuri tämä paikka. Vaikka en välttämättä asu täällä puolta vuotta pidempään, silti tuntuu, että tämä koti on pysyvämpi. Se tarkoittaa erityisesti halua tehdä tästä ihan oikea koti, sisustaa ja laittaa sitä.

Edellisessä asunnossani Helsingissä minulla oli koko ajan jotenkin väliaikainen olo. Jostain kumman syystä tuntui, etten tule pysymään siinä kovin pitkään. Ja siksi (toki myös johtuen muuttuneesta elämäntilanteesta ja siitä, että rahat olivat aika tiukilla) en jaksanut sisustaa kotiani, enkä välittää sen ulkonäöstä. Mutta nyt minulla on pieni pesänrakennusvietti.

Muutto, asettuminen Kuopioon ja huomenna alkavat työt tuntuvat kovin utopististilta. Edelleenkään en vielä ymmärrä missä nyt olen. Mieli tulee fyysistä kehoa paljon hitaammin perässä – se on suorastaan kummallista.  Tuntuu, kuin pää olisi vielä Helsingissä, vaikka keho on ollut jo vuorokauden Kuopiossa. Nyt vain tarvitaan malttia ja armoa itselle. En osaa jännittää työn alkua, mutta samalla se kutkuttaa hassulla tavalla. Koska on tapahtunut niin paljon hyvin lyhyessä ajassa, toivon, että saan hienoisen pehmeän laskun uuteen työhön. Ehkä se mieli sitten seuraa perässä.

Tällaista se on. Alku. Kun on alussa.

Kotini avaimet ja kuohujuomaa.

 

/Äm, joka nostaa nyt jalat kattoon (polvi huutaa hoosiannaa!) pohtien vieläkö jaksaisi purkaa vaatteita vaatekaappiin

Tervetuloa, elokuu!

  
Ei tarvita kuin yksi tällainen päivä, ja kaikki päiviä tai viikkojakin jatkunut huono sää – niin luonnossa kuin mielessä – unohtuu.

Elokuu ei voisi alkaa kauniimmin. Kävin rauhallisella kävelyllä haistelemassa uuden kuun tuoksuja ja hengittelemässä sisään sen energiaa. Tästä kuusta tulee minulle kovin hieno ja jännittävä, nimensä mukaan se tulee olemaan täynnä eloa ja elämää. En malta odottaa, että maailma alkaa palata lomiltaan, jotta saisi taas rokata ja rollata uusia seikkailuja käyntiin!

Miltä sinun elokuusi näyttää, tuntuu ja tuoksuu? Toivottavasti sinullekin uusi kuu edustaa pienempää tai suurempaa uutta alkua!

/Äm, täynnä kutkuttavaa innostusta

Sinä, sydän

Mistä johtuu, että kaikki uusi, tuntematon ja alussa oleva stressaa ihan valtavasti? Tätä mietin tänään. Että kun on aloittamassa jotain uutta, kaikki tuntuu ensin yhdeltä isolta kaaokselta ja sitten on ihan valtavan riittämätön olo ja pelkää, että ei osaa tai pysty. Ettei mistään tule mitään, ettei mikään ole hallinnassa.

Kokemus ei näköjään tee mestaria. Minä ainakin olen elämässäni joutunut kohtaamaan uuden asian aloittamisen niin monta kertaa, että luulisi minun tietävän jotain siitä miten nämä hommat menevät. Mutta ei. Miten itsensä saisi vain ymärtämään, että on otettava askel ja asia kerrallaan? Ettei alussa mitään kokonaisuutta voi saada haltuun kerralla? Miten sitä osaisi luottaa itseensä?

Maanantaita, sinä!

sinä

Onneksi joku oli piirtänyt tämän vaatekierrätyslaatikon kylkeen, rauhoittaa hieman.

 

Synninpäästöni

punavuori
Tämä oli joka-aamuinen näkymäni monta vuotta: Helsingin Punavuori. Tätä katua pitkin kävelin töihin. Minun yritykseeni. Nyt Helsingissä ollessani kävin nostalgiamatkalla tällä kadulla, kurkkimassa vanhaan toimistoni ikkunan takana. Muistelemassa aikoja, jotka eivät enää koskaan palaa.
paraplyoviTästä ovestä kävelin sisään päivittäin. Vanha firmani logo on jäänyt siihen muistuttamaan niistä vuosista, jotka tässä osoitteessa majailimme. Jännä tunne; kun tavallaan kaikki mennyt palautui mieleeni kävellessäni kohti toimistoa ja seisoessani sen ikkunan takana, mutta samalla huomasin, että en oikeastaan tuntenut enää mitään. Tuijottaessani ikkunaa tunsin oikeastaan vain valtavaa huojennusta. Se oli pieni hiljainen hetki. Se oli pieni tunne, joka antoi minulle vahvistuksen, että aikanaan tekemäni päätös lopettaa yritykseni oli oikein. Että aika on kulkenut eteenpäin ja tämä toimisto ja sen seinien sisäpuolella ollut elämä on nyt pala historiaa. Ja niin on hyvä. Niin on oikein. Että joskus pitää uskaltaa luopua jostain, että voi saada uutta tilalle. Jotta voi uudistua – syntyä uudelleen. Rohkeaa ei ole se, että uskaltaa luopua, vaan se, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan, uskaltaa antaa uuden tulla.
paraplyikkunaTällaiselta ikkuna näytti ennen. Hermanni, toimistokoiramme, majaili aina ikkunassa toivottamassa työntekijöitä ja asiakkaita tervetulleiksi. Siinä me olimme; Hermanni ikkunassa ja minä työpöytäni ääressä kunnes lopulta marraskuussa kaksi vuotta sitten suljin oven viimeistä kertaa.

goodbyeparaplyTämä on viimeinen tuosta elämästä ottamani kuva; tuolloin, ennen tavaroiden ulos kantamista kohotin maljan ja kiitin elämää kaikista noista vuosista. Ja nyt katsoessani tuota elämää ikkunan toiselta puolelta, kaksi vuotta viisaampana, tein synninpäästön: minä olen ihan hyvä ihminen, vaikka tuolloin epäonnistuin. Että on ihan sallittua mennä väärään suuntaan, koska joskus se on ainoa keino löytää oikea tie.

/Maija, vapaa sielu

Puhdistamista ja puhdistautumista

Olen ottanut tästä yksinäisestä päivästä kaiken irti ja käyttänyt suuren osan ajastani puhdistamiseen ja puhdistautumiseen.  Ostin ison ulkoisen muistilevyn, johon siirsin kaikki vanhat tarpeettomat tiedostot tietokoneeltani. Tämän lisäksi poistin valtavan määrän vanhoja työtiedostojani ja tyhjensin sähköpostilaatikkoani – surutta roskakoriin vaan. Ihan mielettömän hyvä olo! Tuntuu, että tämä oli tärkeää erityisesti symbolisesti, sillä vapauttamalla tilaa tietokoneestani tuntuu, että vapautin ison painolastin myös itseltäni ja puhdistuin valtavasti henkisesti. Enää ei ole vanhoja työlasteja kuormittamassa tietokonettani eikä mieltäni; olen raivannut tilaa uudelle. Suosittelen kokeilemaan!

puhdistautuminen