Elämänlanka

Jokaisessa vaikeassa tilanteessa on aina jotain, joka pitää pinnalla, vaikka maailma meinaisikin painaa pohjalle. Joskus sitä asiaa saa kaivaa ja etsiä, joskus se on aivan ilmeinen. Olennaista tässä asiassa on se, että jollain tavalla se auttaa katsomaan tulevaan, isompaan kuvaan. Se antaa perspektiiviä jostain isommasta, vaikka juuri käsillä olevassa pienessä hetkessä ja sen haasteissa pyöriessä elämä tuntuisi näköalattomalta.

Elämänlanka.

Minä olen valtavan onnekas, sillä vaikka olosuhteitaan elämäntilanteeni onkin nyt synkkä, minulla on tärkeä elämänlanka, joka takaa paremman mielenvireen. Äh, puhutaan suoraan: se on minun pelastajani!

Koska elämä on muutenkin sekaisin, kuuluu tavallaan toimenkuvaankin, että vaikka tänään on sunnuntai, minä olen juuri tehnyt tiukan ja pitkän työpäivän – pidemmän kuin koko sairausloma-aikanani. Tärkeä työprojekti, joka saattaa tulevaisuudessa tarkoittaa minulle paljon. Ja vaikkei tarkoittaisikaan (mitä en tietenkään todella toivo), silläkään ei lopulta ole mitään merkitystä. Väliä juuri nyt on vain sillä, että juuri tämä on asia, joka auttaa minut nyt yli terveyteeni liittyvien vaikeiden ja epätietoisten aikojen yli. Venytin tänään itseni viimeiseen voimaani, mutta en osaa nyt sanoin kuvailla, kuinka paljon kaikki päivän tapahtumat antoivat minulle uskoa tulevaan ja venyttivät perspektiiviäni kohti olennaista.

Mikä sinut auttaa yli vaikean? Mikä on sinun elämänlankasi juuri nyt?

img_3700

Kuvassa on muuten toinen elämänlankani (ei liity yllä kertomaani). Saanko esitellä, Hyvän mielen tekijät! Tämä porukka tuli syyskuussa ensimmäiseen Hyvän mielen lounas -vapaaehtoistapaamiseemme. Tästä jengi on jo hienosti kasvanut pariin kymmeneen vapaaehtoiseen. Se on ihan käsittämättömän hienoa, sillä ensimmäisessä tapaamisessa jännitin tulisiko ketään paikalle. 2.11. Kaivohuoneella järjestämäämme Hyvän mielen lounas -hyväntekeväisyystapahtumaan kaivataan vielä muutamia apukäsiä lisää! Voi kunpa saisimme sinut mukaan!

Jos et muista, mistä tässä oli kyse, katsopa täältä lisää. Kun olet kiinnostunut tulemaan mukaan keskiviikkona 2.11. esimerkiksi tarjoilemaan lounasta vanhuksille, laita minulle viestiä sähköpostiin maija@ilmoniemi.com, niin kerron lisää ja otan ilmoittautumisesi vastaan.

Hyvää tulee, kun hyvää tekee! Olkoon se tämän päivän mottoni.

Suloista sunnuntaita, sankarini!

/Äm

 

Kaaos on etappi numero yksi

Kuukausi sitten kerroin sinulle aloittavani ammatillisen prosessin, jossa tarkoitukseni on tutkia voiko Nobodysta tulla Somekuningatar. Kerroin aloittavani tutkimuksen, jossa selvitän voisinko tehdä blogistani ihan oikeaa, palkallista työtä ja kehittyä sisältömarkkinoinnin ja sosiaalisen median ammattilaisena. Lupasin altistaa itseni ja mediani, avata prosessin, rahan ja luvut sekä onnistumiset ja epäonnistumiset, innostumiset ja ahdistukset, mallit ja mittarit, löydökset ja ymmärryksen. Minulla ei ollut mitään suunniteltuna, vaan prosessi sysäytyi liikkeeseen tuosta pisteestä.

Kuukausi on vierähtänyt, enkä ole kyennyt vielä kiteyttämään sinulle mitä kaikkea prosessissani on tapahtunut. Onko tapahtunut mitään? Kovaa vauhtia on menty moneen suuntaan, mutta siltikin tuntuu, etten ole saanut aikaan mitään. Ja sinä, joka olet seurannut menoani vierestä, ihmettelet varmasti tunnettani. Olet nähnyt paljon tapahtumia ja tohinaa sekä eteenpäinmenoja. Voittoja?

Mutta minä en osaa sanoa mitä on tapahtunut ja missä pisteessä prosessini on nyt. Miksi? Miksi on niin vaikeaa nähdä omia saavutuksiaan? Mistä tiedän, että olen saavuttanut tavoitteeni? Mistä tiedän mitä olen saavuttanut? Miksi on vaikea hahmottaa, että onko oikeastaan mitään tapatunut vai onko kaikki ollut aivan turhaa? Miksi niin vaikea osoittaa sormella asiat, jotka ovat olennaista kehittymisen kannalta. Miksi en näe saavutuksiani? Mitkä oikeastaan ovat saavutusten mittarit? Pitääkö jotain konkreettista tapahtua, jotta voi sanoa saavuttaneensa jonkin etapin, vai voiko prosessi itsessään olla saavutus? Mitä pitää tavoitella?

Miksi minulla ei ole sinulle näinä päivinä muuta kuin valtava määrä kysymyksiä? Miksi ei ole tuloksia?

Kuluneen kuukauden aikana tunteet ovat kulkeneet laidasta laitaan. Pääasiallisesti pää on ollut koko ajan myllerryksestä sekaisin. Hämmentynyt. Olen pelännyt epäonnistuvani ja käynyt ylikierroksilla. Olen valtavan innostunut ja halukas tekemään unelmastani totta. Räiskin joka suuntaan, testaan ja kokeilen. Yritän hahmottaa. Kaikki tuntuu lähinnä isolta kaaokselta. Kaikenlaisia tapahtumia soljuu elämässäni, mutta asiat eivät yhdisty pääni sisällä saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tuntuu vaikealta löytää langan päätä. Tuntuu vaikealta löytää olennaiset asiat. Tuntuu vaikealta hahmottaa kokonaisuus. Tuntuu vaikealta sanoa ei. Tuntuu vaikealta sanoa kyllä. Tuntuu vaikealta.

Kaikki tuntuu vaikealta.

vaikeus

Kävin tänään eräässä tärkeässä tapaamisessa Somekuningattaruuteeni liittyen. Se on eräänlainen saavutus prosessissani, josta kerron sinulle pian. Näin tämän kirjoituksen tapaamispaikkani seinällä, ja tajusin, että ehkä nyt olennaisinta on antaa mennä ja jatkettava samaan malliin kuin tähänkin asti; toimittava, otettava kaikki vastaan mitä tulee, kokeiltava ja katsottava mitä syntyy.

Niinhän kaikki elämän prosessit etenevät. Kaaos on tila, joka vaaditaan, jotta pystyisi lopulta löytämään olennaisen. Kun kaaoksen seurauksena pystyy jättämään pois turhat asiat, voi sen jälkeen rauhassa luoda, kasvaa ja kypsyä. Kunnes taas tulee uusi turbulenssi, joka sysää kaaokseen… 🙂

Ensimmäinen oppi prosessissani Nobodysta Somekuningattareksi olkoonkin seuraava:

Nauti kaaoksesta, äläkä anna sen hämätä. Alussa kaikki tuntuu vaikealta ja mahdottomalta. Vastaukset tulevat vain tarttumalla toimeen ja tekemällä. Kaaos on etappi numero yksi – tärkein saavutus uuden prosessin alkaessa. 

Curriculum vitae my ass

Faaaaaaan… huutaisi ruotsalainen tässä kohtaa! Olen kirjoittanut koko aamun cv:tä. En ole joutunut tekemään tätä sitten vuoden 2005. Ihan järjettömän vaikeaa kasata oma osaamisensa pariin sivuun. Päätä särkee. Ketuttaa. Ei ole mitään muuta sanottavaa juuri nyt. Paitsi se, että viisaudenhampaani on lohjennut keskeltä kahtia. Just näitten hetkien takia mä elän.

huuto