Täyttä elämää

Olen tässä nyt eilisestä lähtien pyörittänyt päässäni yhtä ajatusta. Vanhuutta. Minkähänlainen minä olen mummona? Kuinka pitkään pystyn elämään itsenäistä elämää? Joudunko minä vanhainkotiin vai saanko elää omassa kodissani elämäni loppuun? Mitä ajattelen elämästäni kun olen oikein vanha?

vammis3

vammis4

En oikein osaa selittää miten tai miksi, mutta eilen käydessämme esiintymässä vammalalaisessa vanhustentalossa tulin kovin mietteliääksi näistä kysymyksistä. Ehkä tajusin siellä elämän rajallisuuden. Jotenkin siellä minulle konkretisoitui ihan yhtäkkiä se, että elämä on nyt. Että minulla on oikeus elää elämääni juuri siten kuin haluan – että se on oikeastaan velvollisuuteni, jotta voin sitten vanhana todeta eläneeni. Että voin katsoa elämääni taaksepäin ja hymyillen todeta sen olleen täyttä elämää.

vammis5

/Ämmä, eilen kippurassa naurusta, tänään taas vähän mietteliäänä

 

Synninpäästöni

punavuori
Tämä oli joka-aamuinen näkymäni monta vuotta: Helsingin Punavuori. Tätä katua pitkin kävelin töihin. Minun yritykseeni. Nyt Helsingissä ollessani kävin nostalgiamatkalla tällä kadulla, kurkkimassa vanhaan toimistoni ikkunan takana. Muistelemassa aikoja, jotka eivät enää koskaan palaa.
paraplyoviTästä ovestä kävelin sisään päivittäin. Vanha firmani logo on jäänyt siihen muistuttamaan niistä vuosista, jotka tässä osoitteessa majailimme. Jännä tunne; kun tavallaan kaikki mennyt palautui mieleeni kävellessäni kohti toimistoa ja seisoessani sen ikkunan takana, mutta samalla huomasin, että en oikeastaan tuntenut enää mitään. Tuijottaessani ikkunaa tunsin oikeastaan vain valtavaa huojennusta. Se oli pieni hiljainen hetki. Se oli pieni tunne, joka antoi minulle vahvistuksen, että aikanaan tekemäni päätös lopettaa yritykseni oli oikein. Että aika on kulkenut eteenpäin ja tämä toimisto ja sen seinien sisäpuolella ollut elämä on nyt pala historiaa. Ja niin on hyvä. Niin on oikein. Että joskus pitää uskaltaa luopua jostain, että voi saada uutta tilalle. Jotta voi uudistua – syntyä uudelleen. Rohkeaa ei ole se, että uskaltaa luopua, vaan se, että uskaltaa heittäytyä tuntemattomaan, uskaltaa antaa uuden tulla.
paraplyikkunaTällaiselta ikkuna näytti ennen. Hermanni, toimistokoiramme, majaili aina ikkunassa toivottamassa työntekijöitä ja asiakkaita tervetulleiksi. Siinä me olimme; Hermanni ikkunassa ja minä työpöytäni ääressä kunnes lopulta marraskuussa kaksi vuotta sitten suljin oven viimeistä kertaa.

goodbyeparaplyTämä on viimeinen tuosta elämästä ottamani kuva; tuolloin, ennen tavaroiden ulos kantamista kohotin maljan ja kiitin elämää kaikista noista vuosista. Ja nyt katsoessani tuota elämää ikkunan toiselta puolelta, kaksi vuotta viisaampana, tein synninpäästön: minä olen ihan hyvä ihminen, vaikka tuolloin epäonnistuin. Että on ihan sallittua mennä väärään suuntaan, koska joskus se on ainoa keino löytää oikea tie.

/Maija, vapaa sielu

Puhdistamista ja puhdistautumista

Olen ottanut tästä yksinäisestä päivästä kaiken irti ja käyttänyt suuren osan ajastani puhdistamiseen ja puhdistautumiseen.  Ostin ison ulkoisen muistilevyn, johon siirsin kaikki vanhat tarpeettomat tiedostot tietokoneeltani. Tämän lisäksi poistin valtavan määrän vanhoja työtiedostojani ja tyhjensin sähköpostilaatikkoani – surutta roskakoriin vaan. Ihan mielettömän hyvä olo! Tuntuu, että tämä oli tärkeää erityisesti symbolisesti, sillä vapauttamalla tilaa tietokoneestani tuntuu, että vapautin ison painolastin myös itseltäni ja puhdistuin valtavasti henkisesti. Enää ei ole vanhoja työlasteja kuormittamassa tietokonettani eikä mieltäni; olen raivannut tilaa uudelle. Suosittelen kokeilemaan!

puhdistautuminen