Eespäin, ja kaikki on hyvin!

vappu2 vappu

Näihin kuviin kiteytyy minun vappuni. Vetäydyin viikonlopuksi Keski-Suomen metsiin. Flunssa vaivaa, mutta silti oli päästävä Leivonmäen kansallispuistoon ja vanhempieni mökille, Kalliorantaan. Munkkia on syöty ja simaa juotu. Muuta ei ole tarvittu.

Muistatko sinä Kalliorannan? Olen kertonut kesäpaikastamme sinulle aiemminkin. Tänään tuijottaessani Leppäveden kaunista pintaa, mieleeni palasi tämä ajatus, jonka kirjoitin sinulle pari vuotta taaksepäin.

Eespäin, ystävät – on ihana toukokuu, ja kaikki on hyvin.

* * *

Kalliorannassa kaikki hyvin 

(Julkaistu MaiLifessa 19.4.2014)

”On elokuinen lämmin päivä, sellainen, jonka kirpeän raikkaasta ilmasta voi aistia lähestyvän syksyn. Seison vanhempieni kesäpaikan jylhällä kalliolla. Tämä on Kallioranta, rauhan tyyssija, paikka johon perheeni kokoontuu yhteen kesäisin. Koko ajan tämä paikka käy minulle tärkeämmäksi. Joka kerta täältä lähteminen on yhä vaikeampaa. Haluaisin kadota tämän paikan tyyneyteen, täydelliseen vastapainoon kaupungin levottomalle elämälle.

Tuuli on yltynyt. Huomaan sen kiihtyvän pauheen kalliolla kiivaasti pyörivästä tuuliviiristä. Se on Pora. Poraksi tuuliviiriä kutsui  pappani joka kuoli jouluna 2010, 90-vuotiaana. Hän oli menettänyt aivoinfarktissa puhekykynsä viisi vuotta ennen kuolemaansa. Pora oli siirretty Kalliorantaan papan joutuessa luopumaan omasta mökistään joitakin vuosia aiemmin. Nyt se seisoo tukevasti Kalliorannassa aitiopaikalla voidakseen näyttää tuulen suunnan.

pora

Pappa oli nöyrin ja vilpittömin ihminen, jonka olen koskaan tuntenut. Sellainen hiljainen mestari; aito ihminen, joka ei tehnyt meteliä itsestään, saavutuksistaan tai nöyryydestään. Hänellä oli muutama tärkeä asia, jotka tekivät hänen elämästään kokonaisen, eikä hän muuta tarvinnut. Yksi niistä oli hänen itse rakentamansa mökki, jonka pihassa Pora seisoi vuosikaudet ennen Kalliorantaan siirtämistä näyttäen tuulen suunnan.

Vaikka Kalle-pappa menetti puhekykynsä, tietyt sanat jäivät hänen sanastoonsa. Hän vain käytti niitä aina aivan väärissä yhteyksissä mikä aiheutti meissä usein tahattomia naurunremahduksia. Kuten tuo pora. Tai… ”kyrpä”, joka tarkoitti hänen kävelykeppiään. Pappa lauloi jatkuvasti ja aina kalliorannassa kulkiessaan hän hyräili ”pompompom”. Ollessaan erityisen liikuttunut, iloinen tai onnellinen hän hoilasi ”eespäin eespäin” – mukaelmaa porilaisten marssista, joka vääntyessään kerran muotoon ”eisveis, eisveis” aiheutti meille jälleen kerran hyväntahtoisen naurunpyrähdyksen.

Papalla oli poran lisäksi tietyt merkitykselliset esineet elämässään: keppi ja lätsä, kiikkutuoli kotonaan; aika moni näistä oli hänelle viimeisinä vuosina ”pora”. Muistan kuinka monet kerrat Kalliorannasta pois lähtiessään hän saattoi takoa kepillään maata, hokea huolestuneena ”pora” emmekä me ymmärtäneet mihin pora tällä kertaa liittyy. Kunnes joku taas keksi: Hän etsii lätsäänsä, ei voi poistua ilman sitä. Hän oli herrasmies eivätkä herrasmiehet liiku ilman lätsäänsä! 

Kuten Kalle-papallani, meillä kaikilla on elämässämme tietyt peruspalikat; tärkeimmät asiat, joista elämämme rakentuu. Se sellainen tietty perussanasto, josta kokoamme oman elämämme – soinnut, joista rakennamme elämämme soinnin. Kuinka paljon meillä nykyajan ihmisillä onkaan opittavaa isovanhemmiltamme. Tavoittelemme koko ajan uusia asioita, kokemuksia, materiaa, sen sijaan että keskittyisimme löytämään omat sointumme, pääsanamme ja omat ”poramme” – asiat, jotka ovat tärkeitä itsestämme. Viimeisellä viivalla muulla ei ole väliä. 

Poran propellin pyörintä kiihtyy, tuulenpuuska tuo minut takaisin muistoistani tähän hetkeen. Tunnen vahvasti papan läsnäolon. ”Kalliorannassa kaikki hyvin”, hän kuiskaa ja voin tuntea kuinka hän kopauttaa kepillään poraa. Se oli hänen jokakertainen kalliorannasta poislähtemisen rituaali. ”Eespäin”, huikkaan hänelle takaisin ja heilautan käteni ilmaan kuin heilauttaen hänelle kuvitteellista lätsää päästäni. Aivan kuten hän teki aina poistuessaan kalliorannasta.

Kalliorannassa kaikki hyvin – eespäin!”

Long kiss goodbye, Hashtagvappuheila!

Olin viisaasti ajatellut illalla. Että tänään voisi nukkua ihan vähän pidempään niin jaksaisi sitten tämän päivän. Ja sitten kello 5.30 aamulla herään enkä enää saa nukuttua. NYT voin myöntää, lähtö alkaa pyöriä päässä.

Täällä sitä nyt on pakattu kamoja pahvilaatikoihin jo monta tuntia. Kuolemanväsyneenä. Täytynee varautua siihen, että unta ei seuraavina päivinä juuri kerry. Koko ajan tulee mieleen lisää asioita, joita pitäisi tehdä.

Mutta sitten päivänpolttavampiin asioihin. Siis tähän! Olin unohtanut, että minulla on mies kaapissa! Eikä ihan mikä tahansa mies, vaan vappuheilani – Hashtagvappuheila. Muistatko hänet?

lk

Olen tunkenut miehen kaappiin vapun jälkeen, eikä sille liiemmin ole näköjään käyttöä ollut. Tässä se on nyt aamun hämärissä valvonut pakkaamistani. Katkeransuloinen hetki, mutta luulen, että on aika tehdä bänksit Hashtagvappuheilan kanssa. Nyt kun sitä miettii, niin on tuo kuitenkin jotenkin vähän liian kiiltokuvamainen minun makuuni. Jotain särmää pitäisi olla.

lk3

Nyt olis siis naiset hyvät täällä yksi mies vapailla markkinoilla. Joskin se on ollut nyt kaapissa viisi kuukautta, että kannattaa kiinnostuneien miestenkin kysellä. Eihän sitä koskaan tiedä. Tylsä se on kuin pahvi, mutta kai sen voi joskus ottaa viereen nukkumaan.

lk2

 

Eikä näitä suudelmia ovin intohimoisiksi voi kutsua. Se on jotenkin koko ajan kauheen tietoinen näistä kameroista ympärillään. Linssilude. Yök.

/Ämmä, ihan vaan sinun puolestasi kiitollisena, että Norjaan lähtö on edessä, niin on jatkossa vähän järkevämpää luettavaa (ehkä) luvassa. JOS saan joskus vielä nukuttua.

Hashtagvappuheila <3

Johan oli hauska päivä! Siinähän kävi sitten niin, että minä löysin vappuheilan. Enkä mitä tahansa vappuheilaa, vaan Hashtagvappuheilan! Kiitos Suomi24:n, joka yhdisti minut tähän komeaan  herraan. vaput1 vaput2 vaput3 No joo, se on pahvinen! Kyllä mä nyt sen tajusin! Mutta hyvä alku sekin. vaput4 Siellä me sitten kökötettiin brunssilla jätesäkeissä, kiitos tämän ihanan suomalaisen keväträntäsateen. Ja Häshtgvappuheilakin tungettiin aika pian jätesäkkiin. Mutta ei! Ei roskiin vietäväksi, vaan siksi, että se säilyisi hyväkuntoisena kotiinkuljetuksen. Ja tuossa se nyt kököttää minun kotonani. No, okei! Makaa mun sängyssä! vappuheila

Kiitos ihanalle vappuseuralleni, uusille ja vanhoille ystäville, jotka kyllä kovasti yrittivät saada Hastagvappuheilan itselleen, mutta ei! Hashtagvappuheila on kokonaan MUN! vaput /Maija, Hashtagihanaaettähuomennaalkaaarki

Yli-ihmisen vihervappu

Haha! Onko pää kipeä? Hyvä, sitten on tullut juhlittua varmasti kunnolla iloista kevättä. Minulla ei päätä särje; nukuin hyvin ja starttaan aamun mahdollisimman terveellisesti tällä vihersmoothiella (kuitenkin ihan vähän lällällää niille joita nyt heikottaa…). Ja bloggaan tästä nyt korostaen hyvää ja elinvoimaista oloani, jotta sitten mahdollisesti päivän mittaan tapahtuva valtava syöpöttely ja rietas elämä jotenkin niinku onnistuisi jäämään tämän alle – ja teille jäisi kuva, että olen hirveän terveellinen yli-ihminen. Voisin vielä vilauttaa ajatusta siitä, että olen pohtinut meneväni tänään treenaamaan, mutta siinä kyllä kulkee raja. En aio treenata.

vihervappu

 

Aion viettää tämän päivän rauhassa nautiskellen siitä mitä elämä tarjoaa. En vietä yli-ihmisen vihervappua, vaan ottaa päivän rennosti ja iloita siitä, että tänään on toukokuu! Muistan nimittäin ajatelleeni joulukuussa – se sellainen ajatus, joka auttoi minua jaksamaan vaikeiden vaiheiden keskellä – että toukokokuussa elämän on jo oltava paremmin! Ja niin se on!

Ihanaa vappua, rakkaat!

vappupusu

/Ämmä!

 

Neiti isohaba valmiina vappuhulinaan

Ennen heittäytymistä ihan villiksi vappuhulisijaksi otin tuntumaa Hakaniemen torin menoon. Reippaana tyttönä suuntasin salille töiden jälkeen ja siellähän olli jo ensimmäinen vapputollo pissalla kuntosalin edessä. Mikä ihme siinä on, että tämä on Suomessa ihan tavallinen näky? En koskaan nähnyt Ruotsissa kenenkään pissaavan julkisella paikalla!

vappu1

Mutta nyt on hyvä olo ja olen jo vähän aamua valmiimpi hetken juhlistamaan vappua. Iloa ja naurua sinullekin. Jos törmätään, kannattaa varoa, sillä haba kasvaa kasvamistaan…

vappu3

/Ämmä, ylpeänä tästä aivan täysin sisällöttömästä blogipostauksesta…

 

 

One happy vappuihminen!

Tässä sulle one happy vappuihminen! Hississä! Niin alas on vajottu, vaikka itse moralisoin taannoin tätä hissillä ajamista… Mutta nyt on vaan sellainen tilanne, että hissillä on mentävä ylös, kun olen niin väsynyt, ettei mitään rajaa. Elämä on ollut varsinaista hullunmyllyä viimeiset ajat, ja nyt vauhti alkaa vaatia veronsa.

vappuihminen

Voin rehellisesti tunnustaa, että tämä vappu ei nyt oikein innosta. Siis innostaa siinä mielessä, että saadaanpahan ainakin näiksi pariksi päiväksi iloa ja naurua tähän maahan. Sen kun sitten saisi siirrettyä vaan vuoden jokaiseen päivään. Paitsi ei sitä örvellystä ja örinäää, joka tähän vappuun niin vahvasti liittyy. Miksiköhän meidän suomalaisten ilo aina huipentuu oksennukseen?

Mutta mentävä on mukaan juhlaan, koska on tullut luvattua, enkä halua tuottaa pettymystä ystävilleni. Kyllähän se varmaan hyvääkin tekee tavallaan, eipä tässä ole tullut juhlittua kovasti viime aikoina. Siis juhlittua tällä tavalla ”partyparty”-mielessä. Kun ei ole oikein enää tarvetta.

Ei vaan innosta. Tekisi mieli vain levätä, nauttia ihanasta ilmasta ja treenata sekä tehdä mielenkiintoisia töitä. Mietin muutamaa vuotta taaksepäin, aikaa, jolloin olin viimeksi sikku, ja on todettava, että aika suuri muutos on tapahtunut. Silloin maistui sihijuoma ja juhlat. Ja niitähän riitti. Kaiken maailman kissanristiäisiä. Voisinkin ottaa joku päivä sellaisen throw back -päivän, ja tutkin täällä vähän vanhoja, muutaman vuoden takaisia kuvia… Hyvä idea.

Mutta sen vielä haluan sanoa, että ehkä suurin syy tähän muuttumiseeni on se, että jotenkin se ilo ja juhla, jota ennen saattoi etsiä juhlimisesta ja kuohujuomasta, on nyt vaihtunut sellaiseen arjen juhlimiseen. Voin sanoa ihan rehellisesti, en vain esittääkseni jotain valaistunutta jeesusta, että juuri tällä hetkellä tämä elämä kokonaisuudessaan tuntuu jotenkin mahtavalta juhlalta. Uskomattomia juttuja tulee vastaan oko ajan ja minä saan iloita ja nauraa niin paljon ihan tässä tavallisessa arjessa, ettei siihen muuta tarvita.

Huh, tulipa purkaus ja tajunnanvirtaa… Hyvää vappua nyt kuitenkin itse kullekin! Toivottavasti olette vähän pirteämmmällä tuulella tänään kuin minä!

/Ämmä, mother of all vappuihmiset!