”Olin parisuhteessa yksinäisempi kuin koskaan” – Toinen ihminen ei voi poistaa tarvetta yksinäisyyden taustalla

”Etsi nyt se mies, kyllä toi sun yksinäisyyshöpötys loppuu sitten.” Kamalin saamani kommentti viime päivinä.

Ensiksikin, ethän ikinä kutsu yksinäisyyttä höpötykseksi, sillä se on kokijalleen karua totta. Ja toiseksi, kokemusta on; kukaan toinen ihminen, puoliso tai ystävä, ei poista yksinäisyyttä.

Tätä asiaa en ole uskaltanut aiemmin sanoa ääneen, mutta nyt sanon, sillä siihen kytkeytyy tärkeä oppi, jonka haluan jakaa kanssasi. Julkaisen tuoreimman vieraskynä-kirjoitukseni myös tänne MaiLifeen.

 

 

”Olin parisuhteessa yksinäisempi kuin koskaan” – Toinen ihminen ei voi poistaa tarvetta yksinäisyyden taustalla

(Julkaistu Hidasta elämää -sivustolla 2.4.2019)

 

Kuva on painunut syvälle mieleeni. Jännällä tavalla näen sen nyt ulkopuolisen silmin, aivan kuin leijuisin itseni ympärillä. Istuin lattialla, oli pimeä syksyinen ilta. Mies oli lähtenyt viikon työreissulle, ja minä olin yksin keskellä hiljaisuutta itkemässä.

Ruotsiin muutimme miehen työn takia. Minulla ei ollut siellä kunnollista työtä eikä työyhteisöä, vain osa-aikaista hanttihommaa. Olin lähtenyt tukemaan häntä, ja otin askeleen taaksepäin omalla urallani. Ystäviä ei vieraassa maassa ja pienellä paikkakunnalla tuosta vaan saanutkaan. Mieheni reissasi matkoilla ja oli paljon kiinni työssään.

Tunne painaa edelleen. Kun hän tuli kotiin reissultaan, latasin kaiken ahdinkoni häneen. Tarvitsin huomiota, hyväksyntää ja ymmärrystä: Etkö tajua, mitä sinun vuoksesi koen! Olen yksin ja odotan, että tulisit takaisin ja täyttäisit hiljaisuuteni. Muistan hänen lasittuneet, lautasen kokoiset silmänsä. Näin, ettei hän ymmärrä.

Olimme vierekkäin, yhdessä, mutta hän ei nähnyt minua, vaikka yritti varmasti. Välillä meillä oli hyvin hauskaa, mutta jollain syvemmällä tasolla emme koskaan kohdanneet. Minun tehtäväni on ymmärtää ja tukea häntä, mutten saanut samaa takaisin. Olimme epätasapainossa vailla yhteyttä. Olin yksinäisempi kuin ikinä elämässäni aiemmin – yksin, vaikka kaksin, tyhjä ja hukassa. Hän oli kumppanini, muttei osannut tarjota minulle turvaa, jota tarvitsin.

Vaikka olen kokenut yksinäisyyttä monessa eri elämäntilanteessa ja sittemmin päättänyt puhua kaikesta rohkeasti ääneen, tämän kertominen on hyvin vaikeaa.

Tuossa vaiheessa elämää halusin peittää kaiken. Oli näytettävä, että onnistun, että tuo suhde toimii erityisessä olosuhteessakin. En halunnut kertoa, että olin epäonnistunut. Lopulta tuli raastava ero.

Yksinäisyyttä on vaikea käsittää. Ulkopuolelta on helppo sanoa, että mene ulos ja hanki kavereita tai parisuhde, niin et ole enää yksin.

Mutta tiedän kokemuksesta, että kukaan toinen ei poista yksinäisyyttä, ei sitä tyhjyyttä ja syvempää tarvetta, joka aina on yksinäisyyden tunteen taustalla.Minä toivoin mieheni täyttävän tarpeeni ja itseni. Mutta eihän se niin mene. Toisen ihmisten tehtävä on täydentää kokonaisuutta; ei paikata puuttuvaa tai täyttää tyhjyyttä.

Yksinäisyys parisuhteessa oli minulle merkittävä kokemus. Olen kokenut yksinäisyyttä paljon myös eron jälkeen ja sitä ennen, ja tämän kaiken keskellä oivaltanut jotain hyvin tärkeää: yksinäisyyteni ei ole kenenkään toisen syy, eikä sitä voi kukaan toinen tuosta vain poistaa. Niin ihanaa kuin olisi omalla kohdallanikin syyttää yksinäisyydestään siitä, että on tehnyt vääriä valintoja parisuhteissa tai ettei ole onnistunut muodostamaan pysyviä ystävyyssuhteita, kyse ei ole lopulta vain siitä.

Yksinäisyyteni on tunne ja tulkinta, joka on syntynyt minussa erilaisten kokemusten seurauksena. Ajattelumalli, joka on muuttunut minulle todeksi. Yksinäisyys on minulle totta, tulkinta kasaantuneista kokemuksista, mutta se ei ole todellisuus. Tämä ollut huojentavaa ymmärtää, sillä nyt tiedän, että voin tehdä asialle jotakin.

 

Vaikka elämä oli välillä vaikeaa, on niin ikävä tätä Ruotsin kotini maisemaa! Siinä me, jotka hyppäsimme rohkeaan seikkailuun, mutta upposimme vaikeaan kuiluun. Elämä kasvattaa, se opettaa, sen siivet kantaa. Mikään ei mennyt kuten piti, ja sitten kuitenkin lopulta kaikki kääntyi juuri oikein; erityisesti tänään ymmärrän tämän hyvin konkreettisesti. Varbergiin on kuitenkin kova ikävä, sillä rakastin tuota paikkaa paljon.

Mainokset

Hiljainen aamu

Huomenta! Olen herännyt aiiiiikaisin ihan vaan harjoitellakseni huomenna alkavia aikaisempia aamuherätyksiä. Itse asiassa olen jotenkin vähän järkyttynyt: en tajunnut, että Helsinki voi olla näin hiljainen sunnuntaiaamuna, tuli ihan mieleen entinen kotikaupunkini Varberg, jossa näin äänetöntä ja rauhallista oli lähes koko ajan.

Kävin koiran kanssa ulkona, ja ihmettelin rauhaa, joka ihan konkreettiseseti tuntui leijuvan ilmassa – ihan kuin kaupungin päällä olisi ollut joku harso. Kuuntelin hiljaisuutta kun yhtäkkiä sen keskeltä alkoi kuulua ihana lintujen sirputus. Tänä aamuna pystyin tunnistamaan jo kolme eri laulua: talitintin ja jonkun toisen (en ole mikään lintutieteilijä) sekä lokin! Olen nähnyt jo parisen viikkoa sitten ensimmäiset lokit, mutta vasta tänä aamuna kuulin sen tutun, kesästä enteilevän kirkumisen ensimmäistä kertaa. Tuli ihan valtavan toiveikasi mieli! Että kohta kesä on täällä!

Hiljainen aamu on ihana laskeutuminen uuteen päivään. On aikaa rauhassa nauttia kahvista, aamupalasta ja tehdä pieniä havaintoja, joita kiireen keskellä ei ehdi näkemään. Kuten tämä maahan sylkäisty purkka:

purkka

Olenko se vain minä, vai muistuttaako tuo jotenkin erästä tuttua hahmoa…

purkkahermanni

Ihanaa sunnuntaita rakkaat blogiystäväni! Kiinnittäkää tänään huomiota pieniin asioihin ja tehkää havaintoja, joita arjessa ette ehkä ehdi tehdä!

/Maija, joka suuntaa kohta kirjastoon Teatteri Elon lukutreeneihin

Huulia ja kieliä

On vähän tylsää. Kävin pyörähtämässä kaupungilla. Kaupat olivat auki normaaliin lauantaitapaan, vaikka tänään on pyhäpäivä. Ihan samoin kuin jouluna; jo Tapaninpäivänä kaupat ovat normaalisti auki. Se on oikeastaan aika jännää, sillä sitten taas kaikki Varbergin kaupat ruokakuppoja lukuunottamatta ovat suljettuna sunnuntaisin. Paitsi kerran kuussa, jolloin on ”Shoppinghelg”, shoppailuviikonloppu. Kaikilla Ruotsissa on palkkapäivä samana päivänä, kuun 25. päivä ja sitten seuraavana viikonloppuna törsäillään.

No minä en törsäillyt tänään(kään), ostin vain vähän irtokarkkia. En oikeastaan ole mikään irtokarkin ystävä, mutta nyt teki mieli jotain makeaa. Lempikarkkini on nämä huulet. Piristävät kummasti tylsää päivää…

huulet1

Keksin, että huulista saa kätevästi myös kielen.

kilei1

kieli2

kieli3

Mites sun lauantai?

/Maija, joka lähtee ihan kohta hankkimaan elämän…

Finska Varbergfruar Varbergin yössä

Lauantai käynnistyy hitaasti. Syön aamupalaa puoli kahdeltatoista… Eilen oli tosi kiva ilta yhdessä suomalaisen Annan kanssa. Hän on asunut täällä jo kohta kuusi vuotta ja me tutustuimme työpaikassa, jossa olin vuoden täällä töissä. Olimme syömässä kivassa kreikkalaisessa ravintolassa ja juttua riitti parin muunkin illanistujaispaikan verran. Ihana voida jutella ihmisen kanssa, joka todella ymmärtää mitä minä ajattelen elämästä täällä Ruotsissa. Anna on käynyt läpi samat vaiheet kuin minä. Ja kun kaksi yhteiskuntatieteilijää kohtaa, ei voi välttyä puhumasta polittikastakin; ruodimme Persut ja Ruotsin poliittisen järjestelmän. Jutut liikkuivat maan ja taivaan välillä, ihanaa kun ei ole kieli rajoittamassa keskustelua!

zorba anna

Elämään täällä Varberissa ei juuri ole kuulunut baareissa pyöriminen, eikä se minua koskaan ole oikein innostanutkaan, mutta olipa ihana olla vähän tuulettumassa mukavassa seurassa ja juoda lasillinen (tai kaksi..) mojitoa. Tuli tavallaan vähän uusi näkökulma tähän kaupunkiin, kun näki millaista täällä on hämärän laskeutuessa. Täällä asuessamme olen käynyt vain kerran jossain ulkona tällä tavalla.

Oli kiva huomata, ettei hirveästi ole menettänyt mitään. Samalta touhu näytti kuin Suomessakin. Kuitenkin kaikista ihaninta oli oivaltaa, että enhän minä nyt niin yksin täällä olekaan. Minullahan on täällä monta tuttua; Annan lisäksi nämä muut Varbergin suomalaiset, joille olemme antaneet nimityksen ”Finska Varbergfruar”. Minullahan on täällä paljon kavereita! Näkökulmastahan se on vaan kiinni!

grappa

/Maija, joka lepää vielä ihan hetken ennen päivän koitoksia…

Tervetuloa Varbergiin, täällä minä asun

Ajattelin esitellä muutamin kuvin Varbergia, jossa asumme. Tämä on pieni kylpyläkaupunki Ruotsin lounaisosassa, kaupunkialueella asuu noin 29 000 ihmistä. Tämä paikka on minulle sellainen hiljaisuuden tyyssija; ei kiirettä mihinkään. Luonto täällä on sanoinkuvaamattoman upea. Kesällä kaupungin täyttävät kylpylävieraat, mutta talveksi Varberg hiljenee talviunille. Silloin kaupungin pitää elossa salibandy…

bild

Kaupunkia reunustaa upea rantaviiva, meren yli seilatessa pääsee Tanskaan. Tämä ankkurimuistomerkki sijaitsee meidän kotikatumme päässä. Siitä on muodostunut minulle tärkeä paikka mietiskelyyn ja mielen tyhjentämiseen.

IMG_0962

Kaunis rantapaviljonki, Kallbadhus, joka on ennen toiminut uimalana.

IMG_0983

Rantaviivaa ja luonnon puhtaita värejä. Tämä kuva on viime kesältä, jolloin olin asunut Varbergissa vain muutaman päivän. Kuva merkitsee minulle paljon. En oikein osaa sanoin kuvailla miksi se on niin tärkeä.

IMG_1013

Varbergissa on yhdet parhaimmista pyöräilyreiteistä koko Ruotsissa. Täällä minäkin olen löytänyt pyöräilyn aivan uudelleen. Helsingissä pelkäsin liikkua pyörällä, mutta täällä on ihan huristaa paikasta toiseen hiukset hulmuten – mikä vapauden tunne!

IMG_4071

Varbergin satamasta lähtevät kalastusveneet ja lautta Tanskan Grenå:n. Mekin teimme kesällä täällä käydessämme reissun Tanskaan, ja tulimme lautalla takaisin.

IMG_4154

Majakka ohjaa laivoja. Taustalla näkyy myös Varbergin linnoitus.

IMG_4157

Minä tutkin maastoja. Koska minulla on ollut paljon aikaa täällä ollessamme, olen kolunnut Varbergin läpikotaisin lenkkeillen ja pyöräillen.

IMG_4165

Varbergin linnoitus on suojannut kaupunkia jo pitkään.

IMG_4238

Linnoituksessa on kiva kesäkahvila, jossa käyn mielelläni.

IMG_4174

Kylpyläkaupungissa riittää pulikointimahdollisuuksia joka makuun. Tässä olen tutustumassa vähän tarkemmin näihin vaihtoehtoihin.

IMG_4178

Varbergin 100-vuotias rantapromenadi on minun jokapäiväistä lenkkeilymaastoani.

IMG_4213

Suosikkikahvilani Cafe Mignon

IMG_4245

Varbergissa on vilkas junaliikenne, ja junapuomit pysäyttävät kaupungin liikenteen jatkuvasti. Varbergissa on muuten vain yhdet liikennevalot! Hieman erilaista elämää täällä kuin mihin olen tottunut Helsingissä.

Svea Mama I’m coming home

Huh. Voiton puolella ollaan. Matkustimme yön yli laivalla Tukholmaan. Pari viimeistä päivää on mennyt pakatessa kolmen kuukauden tavaroita. Lievästi sanottuna stressaavaa. Nopeasti meni kesäreissumme koti-Suomeen. Ja nyt se on hei, hei Helsinki! Muutin avomieheni kanssa Lounais-Ruotsin, pieneen Varbergin kaupunkiin tasan … Lue loppuun