Minulla on salaisuuksien viikko. Eilen salaisuuksien nyhertäminen uuteen päiväkirjaani meni niin pitkälle, etten kirjoittanut blogiini mitään. Älä ihmettele jos seuraavina päivinä en aina kirjoita; se tarkoittaa vain, että olen rustaamassa muistiin salaisuuksiani. Niitä tuntuu olevan paljon. Nyt on ilmassa monta palloa ja menoa paljon, että blogiajatukset ovat vähän vähäisemmät.

 
Rakkauden Saarelle saatiin vihdoin upea ilma ja auringonpaiste! Nyt jos koskaan kannattaa mennä luontoon ja nauttia tästä hienoimmasta voimavarasta ja oikeudesta, joka meille kaikille on annettu. Kesä on kauneimmillaan. Ja tuo hurja tuuli tuolla ulkona, se auttaa muistamaan, että ihminen on vain pikkuruinen osa tätä kaikkeutta – ihan kaikkea me emme voi kontrolloida. 

Siispä varo, että tuuli ei vie sinua mukanaan. Tai oikeastaan, otetaanpa takaisin: jos vie, saatat päästä mielenkiintoisiin seikkailuihin. Heittäydy siis tuulen vietäväksi jos se sinut mukaansa haluaa napata! 

Tuo on minun salainen paikkani. Siellä minä käyn tuijottamassa merta, tyhjentämässä ajatuksiani ja imemässä uutta virtaa. 

Onko sinulla salaista paikkaa luonnossa? Millainen se on?

Kauneutta keskiviikkoon, kultaseni!

/Äm