Tässä maailmassa on yksi asia, jonka haluan opettaa tyttärilleni naisen elämän tärkeistä peruspilareista. Ja nyt koska heitä ei vielä ole, sinä pääset minun elämän peruskysymyspaasauksen kohteeksi. Puhun riippumattomuudesta.
Erityisesti taloudellinen riippumattomuus on pyörinyt mielessäni viimeiset kuukaudet. Minähän tiedän hyvin tarkkaan mitä on olla riippuvainen toisesta ihmisestä.
* * *
Olin vielä pari vuotta sitten hyvin itsenäinen nainen, mutta sitten elämä järjesti minulle varsinaisen oppikoulun: muuton Ruotsiin, pienipalkkaiset työt ja lopulta olosuhteiden pakottaman työttömyyden. Nujerruin tahtomattani koko ajan syvemmälle riippuvuuteen miehestä – niin taloudellisesti kuin henkisesti. Shit! Ja sitten tuli se äkkiarvaamaton draamankaari ja tulin Suomeen, ni mitäpäs minä muuta, kun jouduin turvautumaan vielä vanhempieni taloudelliseen apuun. Tuplashit!
Nyt kerään vähitellen hapertuneita luitani kasaan päästäkseni taas oman elämäni rouvaksi. Ja kirjoitan sinulle, siskoni, tämän oppini nyt blogiksi, sillä luota muhun – sun ei tarvii etkä sä halua kokea samaa kuin minä!
Minä ostin tämän Gina Tricotin 14,90 euroa maksaneen mekon ihan OMILLA rahoilla ja olin ihan valtavan onnellinen. Tässä hortoilen eilen Korkeasaaressa teatteriopiskelujen parissa.
Mutta minä jääräpää tarvitsin nämä kaikki tapahtumat – tämän 180 asteen käännöksen itsenäisyydestä riippuvuuteen – ymmärtääkseni mistä tässä kaikessa on lopulta kyse. Koska esiäitimme ovat taistelleet meille itsenäisen elämän ja meillä 2010-luvun naisilla on kaikki maailman mahdollisuudet tehdä lähes mitä tahansa haluammekin, varmista, ihan just nyt heti, että sinäkin olet oman elämäsi rouva – riippumatton muista. Jos sinulla on yhteinen tili miehesi kanssa, ja koko palkkasi menee tuohon pottiin, lopeta se! Hanki oma tili ja saat oman elämän! (Toi nyt niinkun yhtenä esimerkkinä)
Taloudellinen riippuvuus nimittäin aiheuttaa myös henkisen riippuvuuden – se jolla on raha, on valta. Jos elän toisen rahojen varassa, olen väistämättä hänen talutusnuorassaan. Ja sitähän me naiset emme halua!
Minä olen tehnyt todella tarkan ja selvän päätöksen: en enää koskaan laske elämääni muiden varaan enkä enää ikinä ole toisen elätettävänä. Elämäntilanteet toki muuttuvat, mutta tästedes minulla on aina oma kukkaroni. Vaikka koko maailma räjähtäisi ympäriltä – kuten olet minun tarinastani huomannut, niin voi käydä hetkenä minä hyvänsä – minä en enää koskaan kaadu, vaan seison omilla jaloillani. Niin kauan kuin ne lopullisesti kaatuvat.
* * *
Tämä asia on ollut ajankohtainen viime päivinä myös sikis, että HelsinkiRealissa juttelimme varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmen kanssa rahasta. Terhi tietää kaiken suomalaisten naisten taloudesta onhan hän valmentanut naisia taloudenpidossa televisiota myöten. Keskustellessamme hänen kanssaan naisten ja miesten eroista suhtautumisessa rahaan, hän sanoi:
”Miehille raha on egoboosteri ja kilpailukenttä, se tulee ihan geeneistä. Naisten ei tarvitse kilpailla rahalla, mutta heidän pitää hoitaa asia sillä tavalla, että he pystyvät olemaan itsenäisiä rahan kanssa. Mitään maailmassa ei saa pitkällä juoksulla ilman rahaa: silloin kannattaa miettiä miten oman tilanteen hoitaa niin, että ei ole riippuvainen kenestäkään. Ei tarvitse olla rahanahne, mutta pitää olla riippumaton. Silloin pystyy tekemään päätöksiä.”
* * *
Niin, näihin sanoihin tää paasaus nyt päättyis. Eiks vaan siskot; miehet eivät meidän elämästämme päätä, vaan me teemme päätöksemme itse ja tasavertaisina miestemme kanssa! Vai mitä mieltä olet?
Katso HelsinkiReal tästä ja kuulet muun muassa millaisia vinkkejä Terhi antoi minulle oman talouden suunnitteluun.
/Ämmä, juuri ehkä koko elämänsä feministisimmältä kuulostavan tekstin kirjoittaneena… 🙂
MaiLife 
Aivan huippu teksti! olen itsekin oppinut ton kantapään kautta. Olen nyt oman elämäni herratar ja se tuntuu oikein hyvältä!
Eikö myös valinta asettautua riippuvaiseen asemaan ole oma päätös? Eihän se toinen sitä päätöstä tee? Ja tämä taitaa olla sukupuolesta riippumaton asia?
Itse miehenä olen käytännössä kokonaan elättänyt vuosien varrella kaikki tyttöystäväni, vaikka suhteet ovat näennäisesti olleet ns. tasa-arvoisia suhteita.
Tähän on ollut mielestäni muutamia syitä:
– Naiset tienaavat huonosti. Naiset eivät esimerkiksi perusta menestyviä voittoon tähtääviä yrityksiä, vaan valitsevat työnsä ja mahdolliset yrityksensä ns. kutsumuksen perusteella. Rahan tienaaminen ei monestikaan ole yritystoiminnassa ohjaava voima.
– Naiset eivät ole valmiita näkemään pitkäjänteisesti vaivaa tavoitteidensa eteen vaan tyytyvät helposti kohtuulliseen mukavuuteen esim. asumisen (ja sen hinnan) suhteen.
– Naisilla ei ole kilpailuviettiä aggressiiviseen rahan tienaamiseen. Tämä aiheuttaa myös laiskuuden rahantienaamiseen liittyvissä asioissa. On kivampi katsella Täydellisiä naisia telkkarista kuin suunnitella tulevaa yritystoimintaa iltaisin..
– Naiset välttävät riskejä, erityisesti yritystoiminnassa.
– Naisille ei ole noloa olla aikuisena taloudellisesti riippuvainen toisesta ihmisestä. Naiset myös saavat useammin vanhemmiltaan taloudellista apua, eivätkä pidä sitäkään nolona, vaikka ovat jo aikuisia.
En halveksi tai pyri alistamaan naisia. Tämä syystä tai toisesta johtuva krooninen rahattomuus on kuitenkin tullut selväksi tähän mennessä ja on aiheuttanut minulle paljon ihmetystä. Suomessa kuitenkin molemmille sukupuolille on syntyessä annettu täysin samat mahdollisuudet tehdä kunnolla fyrkkaa. Miksi sellaiset pariskunnat, joissa nainen elättää miehen täysin, ovat niin harvassa?
Naisena en tunnista itseäni Tompan kommentista. Tompalla taitaa olla taipumus tietynlaisiin naisiin, joilla ammatillista menestystä tärkeämpää ovat muut seikat… meitä on erilaisia, niin miehiä kuin naisiakin.
Mutta sen allekirjoitan, että oma taloudellinen riippumattomuus on suhteessa äärimmäisen tärkeää, jo suhteen onnistumisen takia. Molemmilla pitää olla sen verran rahaa, että voisivat elättää tarvittaessa itse itsensä. Ei kai mieskään halua pohtia, onko nainen suhteessa kenties vain rahan takia? Eikä nainen halua joutua perustamaan elämäänsä jonkun toisen hyväntahtoinen varaan? Sehän on vähän kuin leipäjonossa kävisi (paitsi että leipäjonossa ei tarvii miettiä, onko se tänään hyvällä tuulella).
Vastaus Tommille: sinulla on taipumusta tietynlaisiin naisiin. Suomi on myös täynnä mies-siipeilijöitä, jotka etsivät jatkuvasti heitä elättäviä naisia. Mainitsemiasi pariskuntia ei kuitenkaan ole niin paljoa, sillä nainen harvemmin suostuu pitkäksi aikaa kenenkään elättäjäksi. Esimerkiksi itse en solmisi suhdetta ihmiseen, joka ei elättäisi itse itseään. Ongelma ei ole ainoastaan siinä, että minulta kuluisi rahaa ja se olisi epäreilua: saamattomuus ei ole viehättävä piirre, ei miehessä eikä naisessa. Omassa suhteessani menot menevät puoliksi, toisaalta opiskelemme molemmat (mieheni käy myös töissä). Valmistuttuamme mieheni palkka on yli puolet omaa palkkaani suurempi. Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että palkka on sattumakysymys emmekä kuitenkaan ole kumpikaan rahanahneita ihmisiä. Pidämme myös loogisena sitä, että mieheni maksaa enemmän yhteisiä menojamme kun hänellä kerran on paljon parempi palkka – silloin siis kun on esimerkiksi lapsia tai omistusasunto.
Toistaiseksi olemme kuitenkin hyvin itsenäisiä: miehelläni on esimerkiksi säästötili, minulla ei. Jos miehelläni ei esimerkiksi ole rahaa vuokraan, hän voi ottaa rahaa säästötililtään ja maksaa osuutensa; jos minulla ei ole rahaa vuokraan, otan opintolainaa. En mene lainailemaan häneltä rahaa vain sen vuoksi, että hän on turvannut taloutensa ja minä en.
Niinhän siinä kävi, että rohkean kommentin antanut Tommi ammuttiin alas. ”Tommilla on taipumus tietynlaisiin naisiin.”
Mistäköhän sellaisen tunnistaa? Tietynlaisen naisen. Antaisitteko vinkkiä, niin osaan halutessani väistää sellaiset. 😉
Ja mistä tunnistaa siipeilyn? Jäin sitä miettimään Viivin kommentista.
Mistä tunnistaa tietynlaisen naisen, tai ylipäätään siipeilyn? Tommihan sen jo itsekin kertoo, että on jokaisen naisystävänsä tähän mennessä enemmän tai vähemmän elättänyt, ja naiset ovat kärsineet kroonisesta rahapulasta. Miksi kroonisesti pa varsinkin jos toinen maksaa? Minne ne jopa pienituloisen naisen varat menevät, jos kerran mies on elättäjän roolissa? Kauneuteen? Bilettämiseen? Vaatteiden ostamiseen? Pelkästään vuokraan ja laskuihin? ”Tietynlaisella naisella” täällä varmasti viitataan sellaiseen ihmiseen, jonka mielestä siis on ok käyttää omat vähäisetkin rahansa itseensä suoraan olettaen, että se suurempituloisempi maksaa kaiken muun.
Tommi on kommentissaan rohkea ja rehellinen, toki, mutta niin ovat myös siihen kommentoineet naiset. Nainen tietää miten nainen ajattelee, joten jos kanssasisar vapaaehtoisesti suostuu miehen elätettäväksi, niin siitä tulee väkisinkin mieleen vähintäänkin 50-luvun täydelliset kotirouvat. ”Tietynlainen mies”, toisin sanoen sellainen jolla ylipäätään on varaa kustantaa myös kumppaninsa eläminen koska ninen on kroonisesti pa ei stereotyyppisesti juurikaan minipalkkaisten rehellistä työtä tekevien esim. siivoojien kanssa seurustele. Aivan samalla tavalla miten se hyvin toimeentuleva nainen ei todennäköisimmin seurustele tapatyöttömän ja kouluttamattoman miehen kanssa. Stereotypiat toimivat molemmin päin.
Tai vaihtoehtoisesti se tietynlainen nainen voi olla sellainenkin, joka ei hallitse omaa rahankäyttöään ja on tästä syystä jatkuvasti persaukinen. Sekin kuitenkin kertoo sen, että miehellä on taipumusta retkahtaa ”tietynlaisiin naisiin”, yksinkertaisesti sellaisiin, joilla ei vain sitä rahaa syystä tai toisesta ole. Eikö niin?
Minä olen naisena ollut reilu puolen vuoden pätkän työttömänä pakon sanelemana, elänyt työttömyys- toimeentulo- sekä asumistuella ja kuukausituloni olivat n. 1000 euron luokkaa. Maksoin omat laskuni ja vuokrani, omat menoni, ostokseni ja elämiseni. Paljosta jouduin luopumaan ja rahallisesti oli tiukkaa, mutta silti omien valintojen myötä kykenin jopa työttömänä säästämään rahaa.
Kertaakaan en tuona aikana pyytänyt edes lainaksi rahaa hyvin toimeentulevalta kumppaniltani, vaikkakin sen myönnän, että pari kertaa kävimme miehen piikkiin ulkona syömässä sekä elokuvissa. Ihan vain sen takia, koska mies itse halusi näin tehdä. Mies kyllä tarjoutui auttamaan jos tarve on ja siitä olin hänelle kiitollinen, mutta pärjäsin kuitenkin. Rahallisesti oli siis tiukkaa, kyllä, mutta en ollut kertaakaan täysin pa koska hallitsen oman rahankäyttöni ja osaan sitä suunnitella. Oppi joka on opittu kotoa lapsesta asti ja myös ymmärtämään rahan arvon ja mitä sen eteen joutuu tekemään. Minä kun taas olen juuri sellainen ”tietynlainen” nainen.
Ammatillisesti olen hyvinkin kilapiluhaluinen, motivoitunut sekä kunnianhimoinen mutta tunnustan: minulle raha ja omaisuus eivät ole prioriteetteja ja tyydyn suosiolla vähempään. Arvostan enemmän omaa elämääni ja vapaa-aikaani kuin sitä, että tekisin ympäripyöreitä päiviä rahan takia. Valinta, ja varsinkin ammattivalintakysymys, se on totta. Siksi laittelekin säännöllisen satunnasestii sen yhden Lotto-rivin vetämään ihan vain siksi, että ehkä joskus. En kuitenkaan tarvitse isoja kuukausitilejä saati lottovoittoa elääkseni sitä elämää mitä haluan, enkä tarvitse siihen myöskään hyvätuloista miestä.
Itse blogikirjoitusta kommentoidakseni, niin olen yllättäen aivan samaa mieltä. Oli se sukupuoli kumpi tahansa, niin on erittäin epävakaata ja huono idea ripustautua täysin toisen ihmisen taloudellisen tuen varaan. Siksi onkin erittäin hyvä aina ajatella myös parisuhteessa niin, että jos mahdollinen ero tulee eteen niin jäänkö puille paljaille ja suomeksi sanottuna kuseen, vai turvaanko oman selustani esim. säästämällä joka kuukausi omista tuloistani sen 10% säästöön. Olkootkin se säästösumma sitten 10 euroa tai 1000. Vuodessakin se summa kuitenkin lisääntyy aina nollan verran lisää.
Paljon on liikkeellä yleistyksiä, oletuksia ja ”tietoa” ihmisten motiiveista. Vaan entäpä rakkaus. Sellainen vastikkeeton, pyyteetön ja ehdoton? Olisiko miehelläkin oikeus siihen ja voisiko se olla yhtä hyväksyttyä, kuin järkeilty talousargumentaatio?
Rohkea, pelkäämätön realiteettien ohittaminen, ehdoton rakkaus epäonnistumisen, haavoittumisten ja pettymystenkin uhalla. Myös mies voi toimia niin, olematta mitenkään holhouksen alainen. Kaikesta huolimatta, uskon täälläkin kommentoineiden toivovan sellaista kohdalleen. Ehkä itseltäänkin salassa? Ainakin itse olen tunnustan kaipaavani sitä. Järjetöntä rakkautta. Mahtaako muunlaista ollakaan?
Valitsen olla luovuttamatta itseltäni oikeutta sellaiseen pois, vaikka kuinka osoitettaisiin jokin järkevämpi tapa ihmissuhteessa olemiseen. Vaikka kohteena olisikin ”tietynlainen nainen”.Miehelläkin on vapaus omiin valintoihin. 😉
Kaikista vaihtoehdoista … valitsen rakkauden.
Päivitysilmoitus: Raha, vapaus ja seikkailu | MaiLife