Päätäni on nyt  eilisestä lähtien vaivannut tämä suoraan puhumisen teema. Tai on se vaivannut kauemminkin, mutta jotenkin eilen se purkautui ja avauduin: ”miksi ihmisten on niin vaikea sanoa ei?”, kysyin. Tänään tämä pata suorastaan kiehuu. Luin Iltasanomista tämän jutun siitä, millaista hölynpölyjargonia konsulttimaailmassa jauhetaan. Ja minä hermostuin ihan valtavasti. Tämä konsulttijargon, se se on vasta nykymaailman pilallaolon paraatiesimerkki! Miksi kukaan ei puhu suoraan niin kuin asiat ovat, ihan oikeilla sanoilla? Maksaako asiakas enemmän, kun konsultti puhuu paskaa? Kun se kuulostaa niin hienolta? Vai onko hölynpölyn taakse niin helppo piilottaa se, ettei oikeasti itsekään ymmärrä asiastaan mitään. Juuri tähän minä turhauduin työelämässä. Ja tänään tajusin, etten suin surminkaan halua takaisin tuohon maailmaan! Minä haluan sanoa asiat niin kuin ne ovat, en kierrellen ja kaarrellen, kiillottaen totuutta tai niin, että kukaan ei ymmärrä. Maailma on niin täynnä paskanjauhantaa. Anteeks vaan (ihan näin universaalisti, koska joku tästä kuitenkin ottaa nokkiinsa)! Voitaisiinko me ihmiset vain kohdata toisemme rehellisesti puhuen aidosti ja suoraan? Niinku oikeilla sanoilla?

/Maija, joka juo nyt tätä Panodiiliä