On jotain suurempaa

”En oo ihan täysin ymmärtänyt, että mitä sieltä Norjasta lähdit hakemaan. Jos siellä on paska olla ja sitä ei löytynyt, niin lähde pois”, totesi nimimerkki Timo kommentissaan eiliseen blogiini luovuttamisesta.

Niin. Enhän minä ole sitä teille oikeastaan kiteyttänyt. En ole halunnut, sillä olen hävennyt. Pelännyt paljastaa unelmani. Jos se ei toteutuisikaan. Ja sitten te nauraisitte. Timon kommentin luettuani jäin pohtimaan. Miksi olen täällä?

Miksi en kertoisi sitä?

* * *

Minä lähdin Norjaan, sillä uskon. Uskon, että on jotain, mikä ei ole vielä paljastunut. Jotain, joka on kytenyt pinnan alla niin pitkään, että sen on aika nousta.

On jotain suurempaa.

Voimia, tietoa, tunnetta, taitoa, kokemuksia – jotain sellaista, joka ei olisi päässyt tulemaan esiin ilman, että teen jotain ennalta-arvaamatonta, yllättävää itsellenikin. Sellaista, joka ei olisi noussut pintaan, jos olisin pistänyt itseni muottiin. Minä en kai ole muotti-ihminen. Minä en syty muotissa, en kukoista kaavoissa enkä muodostu määritelmissä.

Minä lähdin tänne luomaan tarinaani uudelleen, kasaamaan sen palaset uuteen muotoon. Lähdin tekemään jotain ihan muuta, sillä tiesin että minulla on jotain aivan muuta annettavaa kuin mitä silmä Suomessa näkee.

Jotain suurempaa kuin se minkä silmä näkee.

Minä lähdin ottamaan vastuun itsestäni. Lähdin kirjoittamaan, löytämään uusia aiheita ja säveliä – kulkemaan kohti unelmaani. Että voisin tarjota sinulle tarinan, johon samaistua, josta erottautua, jota rakastaa, jota vihata. Jonka avulla tuntea.

IMG_7478

Minä lähdin tutkimaan kuinka sielunmaisema muuttuu kun vuodenajat vaihtuvat. Asettamaan itseni alttiiksi. Haastamaan. Olisin voinut päättää kirjoittaa vain kauniista asioista ja onnistumisista täällä. Ottaa kauniita kuvia ja hymyillä. Mutta sen sijaan valitsin, että päästän sinut pelkäämättä mukaan prosessiin; näkemään ne äärilaidat, joiden välissä kuljen, sillä luulen, että ne ovat sinullekin tuttuja. Sillä minä tiedän, että jonkun on niistä puhuttava. Sillä tämä on aitoa, rehellistä elämää. Arvaan, että moni muukin miettii luovuttamista. Miettii väsymystä. Miettii rakkautta. Miettii eksymistä. 

Löytämistä!

Haluan altistaa oman tarinani teille nostaakseni esiin tavallisen ihmisen tavalliseen elämään kuuluvia kysymyksiä. Sen on parasta mitä osaan. Se on se mitä haluan. Se on se, joka pinnan alla kytee. Se, johon minä uskon.  

Se jokin suurempi, jonka on tultava ulos.

stösuolistus2

Ja se on kaiken tämän arvoista. En minä koe kärsiväni, sillä tiedän, että tälläisiin pohjoisiin myrskyihin minut on tehty. Ei täällä ole paska olla, ja siksi minä en tule täältä pois. Minä tiedän, että olen aivan oikeassa paikassa juuri nyt. Olen turvassa. Minulla on voimia, sellaisia jotka eivät aina pinnalle näy.

Lähdin Norjaan löytämään. Löytämään oman parhaan versioni, sen, jolla voin palvella parhaiten. Lähdin nousemaan kirjoittajana ja toimittajana uudelle tasolle – jotta saisin Suomeen palatessani tehdä työtä, jota rakastan. Vaikka hoisontti välillä heiluu, tuo usko pysyy horjumattomana.

Tiesin, että Suomessa en saa sitä voimaa itsestäni vapautettua. Nyt täällä vain kolme kuukautta oltuani, se on jo päässyt irti. Se on nyt tässä blogissa ja myöhemmin toivon sen voivan kukoistaa myös muissa kanavissa – paras osaamiseni.

Intohimo.

Älkää huoliko, minä kyllä pärjään! Kunhan vain saan jatkaa näin.

intohimo

/Ämmä, lojuen sohvalla makuuasennossa katsoen Titanic-elokuvaa rakkaiden uusien ystävien seurassa suojassa myrskytuulelta ja nauttien kotitekoista perunarieskaa suoraan uunista.

Mainokset

7 thoughts on “On jotain suurempaa

    • Juuri Twitterin puolella kommentoin, että luulen löytäväni täällä paljon sellaisia asioita, joita en etsi. Henkilökohtaisesti en ajattele niin paljon etsiväni täällä, ennemminkin antavani tilaa sen jonkin löytymiselle, vastaan tulemiselle.

  1. I knew it, I knew it, I knew it ! 🙂 Nain ma aistin.
    Ma oon samalla tiella. Siis makin uskon… voi ei, kuulostaa tosi pahalta henkilosta, joka erosi 18-vuotissynttarinaan mielenosoituksellisesti kirkosta. Noloa.
    Siis en usko silleen, kylla sa ymmarrat, vaan omalla tavallani. Tai tiedan. Tiedan etta on muutakin olemassa, jotain isompaa, jota ei voi kaikille todistaa. Sydan sen tuntee.
    Mullekin taa on aika uutta, mutta se kasvaa lujaa.
    Kiitos kun kirjotat, sulla kun on lahja koskettaa sanoillasi.

    (p.s. sori etta mun koneessa ei oo aa ja oo pilkkuja)

  2. Multa on kysytty tuota samaa… että miksi täällä Norjassa pitää olla, kun täällä välillä on aivan kamalaa 😀 Ystävät, harrastukset ja kaikki on suomessa, kieltä en osaa kunnolla, niin tottakai nämä asiat kipuilevat ajoittain. Olen välillä miettinyt tuota kysymystä myös itse, silloin kun tuntuu, että koko maailma kaatuu. Mutta sitten taas muistaa ne syyt… unelmien tavoitteleminen vaatii välillä itsensä laittamista likoon ja se ei ole helppoa tai kevyttä. Muutenhan sitä tekisi kaikki. Koen näitten vaikeitten hetkien olevan koetinkiviä, jotka pistää miettimään, kuinka paljon tahdon niitä unelmiani. Nämä kaikki tunteet ja tilanteet valmistavat minua arvostamaan tavoitteitani enemmän ja kasvattaa ihmisenä. Opettavat arvostamaan minua itseäni. Niin vaikeita kuin ne vaikeat hetket ovatkin.

    Mutta täällä ollaan edelleen 🙂 Enkä vaihtaisi pois, vaikka en koskaan saavuttaisi lopullista päämäärääni. Ainakin minulla on tarina, joka kannattaa kertoa 🙂

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s