Kun blondista leivottiin rallikuski…

Ihmiseksi, jolla ei ole ollut omaa autoa puoleentoista vuoteen ja joka ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen ajanut kertaakaan manuaalivaihteisella autolla, koen olevani lauantaiaamuna klo 7.30 suhteellisen väärässä paikassa.

Ympärilläni kuhisee innokkaita rallikuskeja. Jonotamme rekisteröitymispisteelle Lahden Vesijärven Auto -liikkeessä. Kello 10.02 starttaa Autoliiton Eco Run Rallyssa. Ja minä, Onnellisten Ajokoululainen, olen kartturini Jaanan kanssa nyt testaamassa millainen rallitiimi meistä saadaan aikaan ja kuinka kovaa Mazdamme kulkee.

Virhe!

Ei. Tässä kisassa ei oteta mittaa vauhdissa, vaan ihan jossain muussa. Tämä ralli on taloudellisen ajon kisa ja tehtävämme on suoriutua 259 kilometrin reitistä mahdollisimman taloudellisesti ajaen ja vähän bensaa kuluttaen.

Me olemme vieraana tässä Eco Runin osakilpailussa. Toisilleen tutut koko sarjaan osallistuvat kilpakuskit moikkailevat ja toivottavat onnea. He kisaavat todenteolla. Meidän vieraiden on tarkoitus kai on olla täällä oppiaksemme jotain – olemmehan testanneet Mazdan Onnellisten Ajokoulussa ajotaitoamme pitkin kesää.

Ja on kai niin, että rallilegendojen Markku Alénin ja Minna Sillankorvankin tarkoitus on oppia jotain, sillä myös he ovat vierailevia kuskeja tässä kisassa kanssamme… Hyvässä seurassa siis ollaan!

Mutta lauantaiaamuna kello 7.30 Vesijärven Autossa rekisteröitymispistellä fiilis on silti suhteellisen epäileväinen: emme oikeastaan tiedä yhtään mihin olemme ryhtymässä. Meidän kahden naisen rallitiimimme on treenannut tasan kerran ja sääntöpuolella on syviä mustia aukkoja.

Saamme käteemme kassin, jossa ovat kartta ja tiekirja. Ja meidän kisanumeromme! 17! Toiseksi viimeisiä lähdössä! Olemme olleet maltillisia tavoitteenasetannassamme. Jospa edes maaliin pääsisimme ja viimeiseksi sijoittuisimme.

11920427_10153318618624457_79526108_n

11880137_10153318618574457_370065728_n

Aluksi autot kävivät katsastuksessa

Päivä tälle kisalle on mitä otollisin – vietetäänhän Suomen luonnon päivää. Kyllähän minä tietysti voisin olla nyt myös metsässä vaeltamassa, mutta sitten taas toisaalta… Taloudellinen ajaminen on yksi tärkeä keino vähentää autoilun haittoja luonnolle. Se voi säästää huomattavasti polttoainetta ja samalla vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Euroopan ilmastonmuutosohjelmassa laskettiin vuonna 2001, että 2010 mennessä kouluttamalla kuljettajia ajamaan taloudellisesti voitaisiin välttää vähintään 50 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä, mikä vastaa 15 miljoonan ajoneuvon vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.*

Ajotavalla on siis väliä. Ja myös sillä on väliä, että me Jaanan kanssa nappaamme ilmastoinnin pois päältä ennen lähtöä. Ilmastointi nimittäin lisää henkilöauton polttoaineenkulutusta ulkolämpötilan ja ajotilanteen mukaan 5-20 %, joka on keskivertohenkilöautossa 0,3-1,5 l/100 km. Ilmastoinnin päältä pois nappaamisella on väliä myös muulla tavoin, mutta emme onneksi sitä vielä tässä vaiheessa tiedä…

* * *

On auton numero 17 vuoro lähteä kisaan. Ajamme 100 metriä. Tulee ensimmäinen paniikki. Kartturi ei ole varma olemmeko lähteneet oikealle tielle. Odotukset kisamenestykselle ovat katossa.

Not!

11937890_10153318644079457_932789563_n

Kokeile ite näitä ohjeita!

Ei auta kuin ajaa eteenpäin. Saamme vihdoin varmuuden siitä, että olemme oikealla reitillä. Nyt on vain luotettava itseensä ja jatkettava ajoa. Kuskilla on paljon tekemistä. Seuraan vuoroin nopeusmittaria, vuoroin bensankulutusmittaria, havainnoin liikennettä ja kuuntelen kartturin ohjeita. Pää meinaa mennä sekaisin, mutta vähitellen hommasta tulee minulle kuin peli. Koko ajan yritän paremmin pitää nopeuden tasaisena ja kulutuksen mahdollisimman alhaalla.

Mittarit puhuvat karua kieltä. Ei tarvita kuin höyhenen kevyt painallus liikaa kaasupolkimella, kun kulutus saattaa räjähtää pilviin. Jatkuvasti huomaan ajavani ihan vähän alinopeutta. Tajuan, että minun täytyisi kiihdyttää nopeammin ja löysätä sitten kaasua kevyemmälle, jotta saisin pidettyä nopeuden tasaisemmin oikeassa rajoituksessa. Kiitos luojan näistä apuvälineistä autossani, muuten tästä ei tulisi mitään. Nykyautoissa todella on mietitty myös taloudellisen ajamisen helppoa toteutumista.

Edellisessä omassa autossani ei ole ollut ajotietokonetta. Nyt allani rullaava Mazda kutoseni ilmoittaa minulle helpotuksekseni hetkellisen ja keskimääräisen kulutuslukemani. Jatkuvaa kulutusta näyttävästä mittarista voin nähdä vaikka sen, kuinka paljon moottori kuluttaa noustaessa mäkiä eri vaihteilla. Näin on helppo valita mäennousuun parhaiten sopiva vaihde. Tai eihän sitä oikeastaan tarvitse edes valita, sillä Mazdani ehdottaa minulle vaihteen vaihtoa!

11911507_10153318618569457_833421458_n

Kisassa auton bensatankin luukku ja konepelti sinetöitiin. Kauan eläköön antidopingtoimikunta!

Reitti on monipuolinen ja haastava; välillä ajetaan taajamaliikenteessä, välillä maantiellä ja välillä kunnon rallipoluilla. Mitä tasaisempaa ja suorempaa maasto, sitä helpommaksi – ja tylsemmäksi – ajaminen käy. Maastoa on osattava lukea tarkkaan, sen minä opin viimeistään toisella metsäosuudellamme. Hiekkatie tekee nopeita kurveja ja nousee ylös alas äkillisestikin. Olisi niin hauska ajaa nasta laudassa, mutta nyt on todella mietittävä. Kuinka tässä maastossa ajetaan mahdollisimman tasaisesti? Vähitellen alan oppia, että edellisen alamäen vauhti täytyy osata käyttää oikealla tavalla seuraavassa ylämäessä – ylämäet kun pistävät auton aina kovemmille kierroksille.

Kisassa tärkeää on mennä nopeusrajoitusten mukaan. Aikaa ei ole tuhlattavaksi. Tarkistuspisteille saapumiselle on annettu tarkka aika, jonka niin ylittäminen kuin alittaminenkin tuo miinuspisteitä. Alittaminen on vielä pahempi juttu – ei saa ajaa liian nopeasti.

Tarkastuspisteitä on reitillämme neljä. Ennen ajoa olemme tehneet testiajon, jossa auto on ensin tankattu kertaalleen ja ajon jälkeen tankki herutetaan vielä piripintaan. Sama toistuu vielä sitten itse kisa-ajon jälkeen. Jotain laskelmia ne tankkauksen yhteydessä tekevät, mutta meidän rallitiimi ei kyllä tajua mistä siinä todella on kyse. Mutta luotamme, että tämä toiminto takaa meille oikeat loppulaskelmat ja sijoituksen.

Ajo alkaa tuntua vähän kuin tanssila. Testailen kaasua, ja alan löytää siihen sujuvaa rytmiä. Alan myös kuulla autosta milloin se kulkee enemmän kuluttaen, milloin vähemmän. Peliä ja musiointia! Sitä tämä Eco Run ralli minulle nyt on.

* * *

Kirrrrrsk.

Siinähän se ABC nyt on!

Olen tehnyt äkkijarrutuksen ja auto lähes sammuu risteykseen. Ei ennakoitu, ja meinaamme kaahata ohi seuraavan tarkastuspisteemme. Tarkastusmiehet antavat kuittia: ”Olipa näyttävä sisääntulo”, ja minä kiroan kovaa mielessäni, että juuri silloin kun muut ovat näkemässä pitää tehdä tuollainen fataali virhe – onhan matkamme sujunut yllättävänkin hyvin silloin kun kukaan muu ei ole ollut näkemässä.

Taloudellisessa ajamisessa ennakointi on kaikki kaikessa; auton omaa liike-energiaa pitäisi hyödyntää mahdollisimman paljon. Risteyksiin ja liikennevaloihin tultaessa pitäisi hidastaa niin, että voi jatkaa matkaa pysähtymättä. Katseen pitäisi olla koko ajan hieman edellä kuin juuri siinä hetkessä, jossa ajaa.

Ja nyt minä olen kirskauttanut jarrut pohjaan. Taas opitaan tärkeitä läksyjä: niin kartturilta kuin kuskilta vaaditaan tiukkaa läsnäoloa, eikä ote saa herpaantua hetkeksikään.

ABC:n tarkastuspiste tarkoittaa meille ralli-ihmisille myös kahvia ja taukoa. Virhe, huomamme heti, kun säntäämme takaisin autoon 25 minuutin kuluttua. Tätä ei saisi kutsua tauoksi eikä ajatella lepona, sillä ote herpaantuu. Niin kovasti meidän tiimillämme, ettemme tajua katsoa rauhassa karttaa ennen lähtöä, vaan säntäämme suoraan lentoon – ja täysin päinvastaiseen suuntaan kuin tiekirjassa ohjeistetaan. Ja arvaat… seuraavalla tarkastuspisteellä tämäkin aiheuttaa kuittailua. Olemme kuitenkin kirineet menetetyn lenkin aiheuttamat lisäminuutit kiinni ajamalla mutkat suoriksi just sopivasti tähän kohtaan asettuneen reitin kapeilla hiekkateillä. Jossain kohtaa jokainen rallikuski sortuu… eikö?! Tuolla pätkällä ajo on kaikkea muuta kuin taloudellista.

Hyvin menee, mutta yhtä asiaa ei ole huomioitu. Tumman auton vaikutus auringonpaisteessa. Hiki valuu. Minun jalkani paistuvat kumipohjaisissa kengissäni ja Jaanan ohimo suihuaa vettä (joo-o, ihan oikeasti…). On kuin vetäisi kovinta maratonia. Ei siihen mitään muuta syytä ole kuin paahtava kuumuus ulkona ja tumman automme pinnalla. Taloudellisen ajon kisan miinuspuoli on tämä ilmastointi-dopingimme. Tekisi mieli kääntää viilennin päälle, mutta ei, kaikki viilaukset on nyt oltava kohdillaan.

Alan päästä ajamisen makuun ja kuumuuden lisäksi taloudellinen ajattelu alkaa tuntua jo luissa – tuntuma autoon kasvaa kohisten. Alkaa tuntua myös siltä, että emme välttämättä olekaan kisan viimeisiä. Kenties vasta toiseksi viimeisiä?!

* * *

WRRRRIIIIIKS.

Päähäni on jostain syystä iskostunut ennen kisaa, että taloudellisessa ajossa pitäisi jarruttaa mahdollisimman vähän. Mutta ajettuani jo yli puolet matkastamme, alan tajuta, ettei kyse olekaan jarruttamisesta, vaan pysähtymisestä. Jos joutuu pysähtymään, on ihan valtavan tärkeää se, miten pysähdyksestä lähtee liikkeelle.

Ei näin, kuten olen olen juuri tehnyt: järjetön kiihdytys mahdollisimman nopeasti, hirveät kierrokset ja vaihteiden huudatus! Kaasua pitää painaa tasaisesti, mutta mahdollisimman nopeasti suuremmalle vaihtaen. Kiihdytettäessä moottori toimii taloudellisimmin, kun kaasupoljin on 2/3- tai 3/4-asennossa – kevyellä kaasulla kiihdyttäminen ei siis olekaan taloudellista ja liikkeelle lähdettyä pitäisi vaihtaa suuremmalle vaihteelle jo matalilla kierroksilla, sillä nykyiset moottorit on suunniteltu toimimaan hyvin jo yllättävänkin matalilla kierroksilla.  Ja vaihteita voi jättää myös jättää väliin, vaikka suoraan kolmoselta vitoselle.

Blondi autokoulussa…

* * *

Nyt blondi karttureineen istuu autossa viimeisellä tarkistuspistellä, josta siirrytään lopun testiajolle. On aika tankataan ja mittailla tuloksia. Tuijotamme hiljaa tyhjyyteen rättiväsyneinä. Tiimimme sisäinen räpätys on rauhoittunut jo aikoja sitten. Siitä on tullut ihan oikeaa rallitiimin työtä:

Kartturi-Jaana antaa ohjeen rauhallisella äänellä, minä toimin sen mukaan.

Kartturi-Jaana antaa ohjeen, minä toimin sen mukaan.

Kartturi-Jaana antaa ohjeen, minä toimin sen mukaan.

Ja niin edelleen…

Toista oli vielä 150 kilometriä sitten:

Kartturi-Jaana katsoo karttaan, minä laulan, katson karttaa Jaanan avuksi, meinaan ajaa ojaan, ”Apua, kato miten hieno maisema”, huutaa Jaana, antaa ohjeen, minä ajan eteenpin ja kysyn ”Ai niin mitä sanoitkaan, että seuraavaksi pitää tehdä?”…

Kartturi-Jaana katsoo karttaan, minä laulan, katson karttaa Jaanan avuksi, meinaan ajaa ojaan, ”Apua, kato miten hieno maisema”, huutaa Jaana, antaa ohjeen, minä ajan eteenpin ja kysyn ”Ai niin mitä sanoitkaan, että seuraavaksi pitää tehdä?”…

Ja niin edelleen.

Ei. Nyt on homma hioutunut niukkuuden periaatteelle; mitä vähempi, sen parempi. Ei enää jaksa muuta ylimääräistä. Väsymys on valtava. Taloudellinen ajo on todella väsyttävää hommaa.

Mutta me olemme nyt  maalissa!

”Huh, onneksi tämä kisa loppui, niin saa taas ajaa just niin kuin haluaa”,
olen sanomassa ääneen, mutta ehdin juuri vetää sanani takaisin.

En minä ehkä haluakaan enää ajaa just niin kuin halusin vielä eilen; miten sattuu. Olen supertyytyväinen saavutukseemme, tällä tavoin ajamallahan säästäisi oikeasti myös pitkän pennin polttoaineissa!

Eikä olisi kannattanut olla niin vaatimaton itsensä kanssa. Me ylitimme tavoitteemme kaikilla mittareilla. Olimme vasta neljänneksi viimeisiä; numero 14! Ja kyllä, muu Onnellisten Ajokoulun porukka meidän takanamme.

Emme saaneet yhtään rangaistusta ja olimme jokaisella tarkistuspisteellä ajallaan. Kulutuksemme on 4,84 litraa/100 kilometrillä. Se on ihan järjettömän hyvä suoritus huomioiden suhteellisen epävakaat lähtökohtamme. Kisan voittajan kulutus oli 3,32 l/100 km.

11912932_10153318618644457_1784371823_n

Taisi näilläkin kahdella mennä ihan hyvin; oikeat rallikuskin Markku Alén ja Minna Sillankorva ottivat Mazdoillaan toisistaan mittaa.


11948255_10153318620424457_2006796907_n

Kisan todelliset sankarit palkintopallilla

 

Koska tiimillämme ei ollut odotuksia, ja ehkä ennemminkin vain jännittyneen huolestuneita sellaisia, kisa yllättää minut suurella positiivisuudella. Kyllähän sellainen ajatus herää, että olisi päästävä testaamaan uudelleen samanlainen matka, jotta voisi nähdä millaista kehitystä voi pienen sulatteluajan jälkeen syntyä. Erityisesti paremmalla perehtymisella karttaan ja ennakoinnilla olisimme kenties välttäneet ne muutamat hiertämään jääneet tunaroinnit äkkijarrutuksineen ja pakollisine aikataulun kiinniottamisineen ja suoriutuneet ehkä vieläkin vähän pienemmällä kulutuksella.

Onnellisten Ajokoulu on saanut huiman päätöksen. Ilman tätä rallia en suinkaan olisi oppinut näin paljon ajamisesta ja itsestäni kuljettajana. Ja minulla oli huippuluokan kartturi. Markku Alénkin on varmasti kateellinen!

Ihan varmasti.

11940184_10153318618564457_1889791626_n

Meidän iloinen tiimimme! Kiitos Jaana!

/Ämmä, lähes rallikuski siis itsekin

 

 

Ps. lisää juttujani Onnellisten Ajokoulusta löydät, kun haet niitä tagilla ”Onnellisten Ajokoulu” tai kategoriasta ”liikenne”

*Lähde Motiva, uusimmat mahdolliset tiedot, joita Internetistä löytyy

Mainokset

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s