Tiktaktiktaktiktak.
Noin sanoo kello.
Kolmanneksi viimeinen päivä Vegasissa kääntyy yöhön.
Surrurrururrurr.
Noin sanoo minun pääni, sillä kello oikeastaan huutaa:
TIKTAKTIKTAKTIKTAK!!
Siis huutaa ja juoksee kohti toiseksi viimeistä päivää Vegasissa.
SURRUURRUR huutaa minun pääni, sillä tuntuu, että niin paljon on vielä tekemättä ja jotain jää kesken. Ja minä panikoin, sillä jotain jää kesken ja minä en halua että niin on.
* * *
”Don’t think ahead. Anything can happen anytime”, kirjoitin eilen päiväkirjaani. Ihan tuosta noin vaan tuo virke tuli mieleeni.
Niin, ei kai kannattaisi kuunnella kellon tikitystä, ja ajatella maanantaiaamun kotiinlähtöä jottei pää turhaan surisisi. Sillä mitä tahansa voi tapahtua milloin vaan.
Tänään tapahtui muun muassa tällaisia asioita
Aamun ensimmäinen drinkki. Hirveä kolpakollinen vihersmoothieta. Ei täällä vain hampurilaisia vedetä…
Aamupäivän shoppailureissun turistihomia. Las Vegas Town Squaren ostoskeskuksen yli laskeutuvat lentokoneet viereiselle McCarranin lentokentälle. Käytin 30 minuuttia elämästäni koettaen saada täydellista lentokoneselfietä. Ni, miten käy?! Kaksoisleuka. Mut on tuo kone aika lähellä, vai mitä!?
Kyllä. Oli pakko mennä vielä samoilemaan Red Rockiin. Tässä muutamia kuvia lisää tuosta upeasta paikasta.
Täydellinen vuoriselfie. Ja kaksoisleuka.
Auringonlaskun värit takapihallamme.
Tyttöjen vanhemmat lähtivät tänään illalliselle ulos ja minä jäin neitien vahdiksi kotiin. Tässä he tekevät minulle iltapalaksi maapähkinävoi- ja hillotoasteja samalla kun minä makaan sohvala odottaen että he tarjoilevat purtavan minulle. Tätä kutsutaan täydelliseksi ulkoistukseksi!
Ja näitä täydellisiksi jäähtyneiksi ja ällömakeiksi hiilaripommeiksi.
Ja tätä taas kutsutaan ihan vaan jäätelöksi. Tästä puuttuu enää taustamusiikkina Celine Dionin ”All by myself”. Se itse asiassa löytyisi minulta videonpätkänä toissapäiväisestä Celinen konsertista (AI NIIN, en muistanut kertoa koko konsertista sinulle!) nauhoitettuna, mutta koska kuvasin konsertissa luvatta, niin jätettäköön jakamatta…
Tiktaktiktaktiktak, huutaa kello.
Onneksi minä en enää kuule sitä, vaan vain keskityn nyt ottamaan kaiken irti viimeisistä päivistä.
/Ämmä
MaiLife 