24 tunnin pyöräilyhaaste suoritettu. Tulos 112 kierrosta, 302,73 kilometriä. Kaikki muuten hyvin, mutta (heikkohermoiset, sulkekaa korvat!) neljän tunnin kohdalla alkoi tuntua kuin pmmp:ssä olisi peukalo (ja niinhän siellä oli, nääs peukalon kokoinen rakko) ja se vaivasi siitä kivaati sitten koko loppumatkan…
Nyt kaadan jäitä pikkuhousuihin ja totean: olipahan elämäni hurjin urheilusuoritus! Koko 24 h pyörällä, taukoja tuli pidettyä hyvin, mutta ei yhtään tuntia unta. Olen sankari.
Lisää ja tarkempaa raporttia lähipäivinä, mutta nyt syödään ja nukutaan ensin.
/Äm, joka taisi ylittää itsensä kovemmin kuin osasi kuvitellakaan
MaiLife 
No huh! On se hurja! Rispekt!
Kiitos! Olihan se aika hurja suoritus. Hassua vaan se, että vähän toi perspektiivi alkoi horjua; ei se nyt niin hullun mahdottomalta tunnu. Ehkä olisi voinut mennä enemmänkin. Mutta terveellistä se ei olisi ehkä näin ekalla kerralla olisi ollut ☺️ Mutta hassu kokemus on se, miten asioista tulee aina pienempiä ja ne alkavat tuntua paljon helpommilta kun vain lähtee tekemään.
Näinhän se on: useimmat asiat ovat vain tekemistä vaille valmiita. Isoin kynnys on ryhtymisen kohdalla. Omat hullutukseni ovat toistaiseksi rajoittuneet max. 50 km päivämatkan kävelemiseen, enkä ole kokenut tarpeelliseksi sen ylittämistä. Mutta kokemuksistasi lukiessani rupesin miettimään, että pitäisikö sitä kuuttakymppiä sittenkin yrittää…