Huhhuh. Elämä täytyy näinä päivinä tuhdisti kahdella asialla: juoksemisella ja Somekuningattaruudella.

Polkujuoksemisella nimittäin. On treenattava Helatorstain polkujuoksutapahtumaa varten, ei nääs ihan pyhällä hengellä näytä se homma tapahtuvan. Ja sen ajan kun en juokse pitkin Helsingin polkuja, surraan ympäriinsä työkomennuksilla. Somekuningattarella riittää kysyntää. Kirjoitan pian myös tästä projektista enemmän, en vain nyt ole ehtinyt tuottaa kovin kiteytettyjä ajatuksia siitä.

Mitään kovin yllätyksellistä ei liene odotettavissa blogissani tällä viikolla. Vaikka eihän sitä tiedä mitä nurkan takaa vastaan tulee. Yllätyksethän tulevat juuri silloin kun ei odota.

Yksi ajatus minulla on. Olen huomenna menossa Suunnon tapahtumaan puhumaan. Tänään olen valmistellut esitystäni ja miettinyt paljon taas rohkeuden teemaa. Tällainen ajatus nyt esityksestäni heitettäköön sinulle illan hämärtyessä. Palaan tähän aiheeseen huomenna jahka olen räppini Suunnolla vetänyt, ettei nyt ihan kaikkea paljasteta etukäteen. Mutta tänään tein taas itselleni merkittäviä oivalluksia, ja haluan jakaa ne myös sinun kanssasi tarkemmin. Nyt se on tämä kysymys.

Mitkä ovat rohkeutesi rajat? Oletko koskaan miettinyt?

/Äm