Tuijotan keittiön ikkunasta ulos. Støssä sataa. Tuosta suoraan kun katson, näen tämän

Se on kotka! Voitko ymmärtää? Kotka suoraan keittiöni ikkunasta bongattuna. En ole koskaan nähnyt kotkaa luonnossa. Tämä kuva on otettu eilen, mutta siellä se lintu seisoo passissa edelleen sateesta huolimatta. Vartioi Støtä ja sen asukkaita. Minuakin! Ja Herra Hermannia, joka on mennä sekaisin näistä luonnon ihmeistä. Eilen näimme ketun, mutta sitä en saanut ikuistettua kameralle. Jos olisin Herran päästänyt vapaaksi, se olisi varmasti järjestänyt kuvausmahdollisuuden… Minun pikku ketunmetsästjäni.

Tuo on muuten varmaan ensimmäinen koskaan ottamani kunnon luontokuva. Vielä täytyy vähän harjoitella kuvaamista, mutta siihen täällä varmasti on aikaa.

Fiilis on vähän hassu. En oikein tiedä mitä tehdä; rytmi on ihan hukassa. Eilen pidin totaalisen lepopäivän. Katsoin vain leffoja NRK:n netti-tv:stä ja söin suklaata. Suomalaisia oli eilen saunomassa yhdessä, mutta minä päätin jäädä rauhassa yksin kotiin. Huomasin kaipaavani sitä kovasti, sillä täällä tahti on ollut reipas, ja yksinolo tekee välillä todella hyvää. Minäkin, joka olen hyvin seurallinen ja ihmisiä rakastava tyyppi, kaipaan paljon tilaa olla yksin. Täällä saa olla sen suhteen tarkkana. Olin suorastaan yllättynyt, miten paljon täällä ihmiset pitävät yhtä. Ja minullakin on sellainen jännä ristiriitainen tilanne, että haluaisin pian tutustua kaikkiin ihmisiin, mutta sitten samalla huomaan kuinka väsyttävää se on.

Toissa iltana istuimme pitkään suomalaisen Kilinän luona, hän teki meille ihanan poroillallisen.

Nyt on kuulunut huhua, että Lofoottien Tomppa, minun kalastajani, olisi lähdössä tänään merelle. Se tarkoittaisi töitä huomisille. Syöttejä on oltavana valmiina kalastajan lähtöä varten. Toivon, että hommiin päästäisiin pian, niin saisi taas harjoiteltua työtä. Vie oman aikansa ennen kuin siinä oppii riittävän nopeaksi.

Tänään olin ajatellut mennä kuvaamaan lisää ympäristöä, mutta tuo sade ei oikein tee oikeutusta maisemille. Minulla on nyt kaksi asiaa, jotka haluan esitellä sinulle pian kuvin: tämä kotikyläni ja työni! Luulen, että ensi viikolla siihen on mahdollisuus. Olisi niin paljon kuvattavaa, enkä tiedä mitä sinulle ensimmäisenä näyttäisin.

Ehkä pääset fiilikseen mukaan myös näin. Että kuvia ja ajatuksia tulee vähän miten sattuu ja tajunnanvirtana. Kyllä minä vielä joku päivä saan aikaiseksi jotain jäsennellympää.

/Ämmä, joka saattaa kohta rykäistä Stø Boxing Clubille