Raha, nainen ja parisuhde – näin minulle kävi kun elin miehen rahoilla

”Kuinka tyhmä voi ihminen olla, että päästää tilanteensa tuollaiseksi?”

Palaute.

Kodin Kuvalehden haastattelun jälkeen ajatuksia on sadellut. Minulta pyydettiin näkemystä naiseen ja rahaan ja juttu tuli ulos eilen.

Koska se kuitenkin kertoo ajatukseni lyhyessä muodossa, ajattelin, että tähän kysymykseen tyhmyydestä minä vastaan kertomalla sen, kuinka ihminen päästi tilanteensa tällaiseksi. Selitysvelvollinen en ole elämästäni kenellekään, mutta koska minulle on annettu riittävä rokeus rehellisyyteen ja kyky kiteyttää kokemuksia toisia koskettavalla tavalla, haluan antaa kokemastani tämän opin sinulle.

* * *

VIISI VUOTTA SITTEN, aika lailla juuri näihin aikoihin, voimani alkoivat hiipua. Oli ollut jo pitkään sairastelua, kaikenlaista kummallista, juoksua sairaaloissa ja haasteita viestintäyritykseni kanssa. Oli suuri ylpeys ja tahto näyttää; tästä firmasta tulee kova juttu ja minusta tiukka bisnesmimmi. Jokin oli kuitenkin vialla ja se vaivasi päätäni. Pitkään aikaan en osannut sanoittaa ongelmaani, mutta jossain vaiheessa aloin lopulta ymmärtää: suurin lastini oli yritys, jota yritin raahata rinnallani. Kovin kipuni olikin yhtäkkiä se, joka kerran oli ollut suurin unelmani.

Seurasi nopeaa toimintaa, pohdintoja ja järjestelyjä. Pari kuukautta myöhemmin päädyin ratkaisuun, jossa siirsin osakkeeni yhtiökumppanille nimellisellä kauppahinnalla – firmalla kun ei suurta arvoa katsottu siinä kohtaa olevan. Toisin kuin usein ajatellaan, aina yrittäjä ei tule rikkaaksi yritysmyynnillä. Olin painanut monta vuotta kohti unelmaani, vähin korvauksin silloinkin, joten säästöjä ei ollut.

Mutta muitakaan vaihtoehtoja en enää nähnyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni hyppäsin tyhjään vailla tietoa mitä seuraavaksi tekisin; ehkä onnellisenkin tietämättömänä, että tällaisia tilanteita tulisi vielä tarinassani riittämään.

Jatkoin töitä itsenäisenä yrittäjänä ja aloin saada hyvin työkeikkaa. Sain rahaa ihan ok ja pärjäsin.

 

YRITYKSEN TAAKSEJÄTTÄMISEN JOHDOSTA minussa vapautui erilaisia energioita: yksi niistä suuntautui yllättävään rakkauteen. Niinhän siinä kävi, että ratkastua pätkähdin mieheen, joka oli muuttamassa Ruotsiin oman työnsä takia. Olimme aikeissa kaukosuhteeseen, kunnes hän eräänä kesäpäivänä pudotti pommin ja kysyi minua muuttamaan mukaansa. Viikon verran pohdin töitäni, tulevaisuuttani, rahojani, kaikkea mahdollista, ja päätin lopulta antaa yllättävälle tilanteelle mahdollisuuden.

Minä muuttaisin Ruotsiin!

Ihanaa alkuhuumaa uudessa rakkaudessa ja kotikaupungissa. Rahat riittivät ja tein vielä työkeikkaa Suomeenkin. Onneksi sain nopeasti ensimäisen työpaikkani Ruotsissa. Työ oli osa-aikaista, koulutustani vastaamatonta ja kotoa käsin tehtävää, mutta parempi kuin ei mitään. Olin onnellinen, sillä tämä oli alkuni ruotsalaiseen yhteiskuntaan sulautumisessa.

Siitä se kierre kai kuitenkin sitten vähitellen alkoi. Arjessamme tapahtui joitakin yllättäviä asioita, joissa tein valinnan auttaa miestäni ja viivyttää oman työn etsimistä. Oli minulla muutama oma raha silloin tällöin, mutta muuten elettiin paljon toisen pussilla. Raha oli päivittäinen puristuksen aihe päässäni ja se alkoi myös vaikuttaa suhteeseen.

Minulle tilanne loi valtavan altavastaajan aseman vieläpä kun elettiin maailmassa, jossa perheen toinen osapuoli oli kaikessa tärkein työnsä takia. Minä en ollut meidän kaksikosta niin merkityksellinen ja hyväksyin sen, sillä ajattelin asian olevan väliaikaista ja uskoin suhteemme mahdollisuuksiin. Aloin ajatella myös lastenteon mahdollisuutta, olisihan ollut siihen oivallinen aika, mutta… noh, siihen ei lopulta ollutkaan niin oivallinen monesta eri syystä.

IMG_4174

Mestoilla kotikaupungissani Ruotsissa kesällä 2013 😀

 

PAINUIN PÄIVITTÄIN PIENEMMÄKSI ja pienemmäksi. Elintilani kapeni, sillä en voinut esimerkiksi harrastaa omin rahoin. Uusi maailma, jossa elimme, ei ollut minun. Minulla ei ollut omia ystäviä, ei kannustavia tai ylösnostavia voimia, tukea, koulutustani ja kokemustanivastaamaton osa-aikainen ja vieläpä kotoa tehty. Aloin itsekin taantua, vaikka yritin kaikkeni (olen täälläki jakanut kanssasi esim. kokemuksiani työnhausta Ruotsissa). En kertonut tilanteestani kenellekään. Miehen ollessa usein työmatkoilla minä istuin kotona ja pläräsin Ruotsin työvoimaviranomaisen työtarjouksia. Pohdin Suomeen paluutakin ja vaihtoehtoja järjestää elämämme uudella tavalla. Totesimme kuitenkin haluavamme asua samassa paikassa.

Sitten kävi kuten kävi. Tuli yllättävä ero, monelta osin varmasti tästäkin tilanteesta johtuen, joka romutti kaiken. Tulin takaisin Suomeen nopeasti rahattomana, kodittomana ja työttömänä. Aloin kursia elämää kasaan pienin paloin vanhempieni tukemana.

Paljon tapahtumia ja elettyä elämää, joita päätin rohkeasti jakaa kanssasi tässä blogissakin.

IMG_5568

Lisebergin huvipuistossa Göteborgissa lokakuussa 2013

 

KAIKEN ON TÄYTYNYT TAPAHTUA, jotta voin istua nyt tässä ja kirjoittaa sinulle tänään näin, vastausta kysymykseen siitä kuinka tyhmä ihminen on, kun päästää tilanteensa tällaiseksi.

En minä siihen osaa vastata, sillä en ajattele olevani tai olleeni tyhmä. Ehkä olennaisempi kysymys on se, kuinka viisas ihmisestä tulee, kun antaa itsensä oppia kokemastaan ja kuinka hän voi kokemuksiaan muille esimerkkinä jakaa?

Ehkä joitakin asioita olisin voinut harkita tarkemmin, ehkä en. Jokainen valintani on omani, ei kenekään muun. Uskon, että kussakin elämämme vaiheessa teemme päätökset tilanteen mukaisin resurssein ja kyvyin, tiedoilla ja näkemyksillä, jotka meillä siinä hetkessä on. Ei voi kuin oppia ja yrittää taas olla niiden oppien avulla paras mahdollinen versio itsestään.

Tekemäni päätökset vaikuttavat elämääni edelleen valtavasti. Matkan varrella olen tehnyt uusia tietoisia uraani liittyviä valintoja, jotka ovat tarkoittaneet, että taloudellista kestokykyäni koetellaan varmasti vielä hetken. Mutta, kuten kerroin pari viikkoa sitten, uusimpaan yllätykseen, onnettomuuteen, joka taas haastaa tilanteeni, en ollut osannut varautua. Suurimmalta osin tämäkin hetkellinen kriisini konkretisoituu taloudessa.

 

OLEN HÄVENNYT TILANNETTANI JA ELÄMÄÄNI varmasti tuhansia tunteja oppien lopulta sen, ettei tässä olekaan mitään hävettävää. Hävettävää olisi se, ettei itse kaikesta huolimatta uskoisi mahdollisuuteen nousta ja mennä eteenpäin. Minulle valintani ovat maksaneet paljon ja tulevat vielä maksamaan. Mutta silti uskon, että hienot ajat ovat edessä.

Kokemukseni on muuttanut suhtautumisen rahaan täysin. Ennen raha oli suurin pelkoni, nyt opettelen päivittäin kohtaamaan rahan pelinappulana, asiana, jota kyllä maailmassa on, ja joka kyllä minunkin laariini vielä napsahtaa kunhan teen oikeita asioita. Oikeat asiat ovat itseensä uskominen, mutta myös suunnittelu. Minä olen hakenut neuvoja mm. talosvalmentajalta. Muutos on tapahtunut myös arvoissani: enää raha ei ole minulle jumala, vaan se on tarpeellinen ja hyvä kaveri, kunhan siihen osaa suhtautua oikein ja puhua siitä oikeilla sanoin.

Sitä meidän pitäisi tehdä, naistenkin, että puhuisimme rahasta ja jakaisimme kokemuksiamme.

varjo2

Tämä kuva on eräästä aiemmasta tekstistäni, sopi jotenkin tähän kirjoitukseen.

 

PARISUHTEESTA MINÄ OPIN sen, että suhteen on (kun meillä länsimaissa on mahdollista) perustuttava aina tasapainoon. En puhu tasa-arvostakaan, vaan tasaPAINOSTA monessa eri osa-alueessa. Ja jos rahassa on suuri epätasapaino, että toinen on toisen alla, kontrollissakin (sillä sitäkin toisen rahoilla eläminen voi tarkoittaa), syö tämä aina toisen vapautta. Ja koska elämä on arvaamaton, kun nämä asiat on yhdessä ääneen todettu ja sunniteltu, voi luottaa, että minkä tahansa käänteen tapahtuessa selviää aina omille jaloilleen. Elämässä on toki aina vaiheita, joissa joskus luonnollisesti ollaan enemmän toisen varassa, sehän on luonnollista. Mutta se ei saa olla pysyvä tila.

Enkä ikinä enää anna itseni kenenkään toisen rahojen varaan. Oltuani sinkku kohta kolme vuotta, uuden parisuhteen syntymisen mahdollisuuteen tilanteeni ja kokemukseni vaikuttaa suuresti. En koe olevani vielä valmis, sillä en ole riittävällä tavalla omilla jaloillani. Oma ajatushan tämä vain on, mutta minulle kovin todellinen. En halua, uskalla (mikä ikinä se oikea motiivi onkaan) avautua uudelle, ennen kuin tunnen itseni vahvemmaksi taloudellisesti.

 

EN OLE SELVINNYT ihan vielä. Olen etsinyt omia jalkojani pitkään, juuri nyt aivan kirjaimellisestikin, oi elämän ihanaa ironiaa.

Suurin oppini kaikesta on se, että elämä on arvaamaton, ja siksi meistä jokaisen on varauduttava selviämään aivan yksin. Apua saa pyytää ja sitä tulee ottaa vastaan sekä antaa muille, mutta lopulta me nousemme vain omin voimin.

 

Oletko kokenut jotain vastaavaa kuin minä?  Miten sinä ajattelet rahasta ja parisuhteesta? Mies! Mitä sinä ajattelet?

 

web-reso-2412

Näitä rantoja minä rakastin ja kaipaan kovasti edelleen. Tähän pieneen lounas-ruotsalaiseen kaupunkiin sydämeni jäi ja pidin siellä asumisesta, vaikka harmillisesti elämä siellä ei lopulta onnistuntukaan. Kuva elokuulta 2013.

 

Kirjoituksiani rahasta ja rahattomuudesta löydät täältä lisää.

Rikasta viikonloppua sinulle, ystäväni! Muistathan, että elämä on suurinta rikkautta. Rahaa tarvitaan, ja sen puute tekee onnettomaksi. Mutta mitään ongelmia se ei lopulta ratkaise.

/Äm, joka muistuttaa vielä, että tämäkin kertomus koskettaa vain minua, omia kokemuksiani ja elämääni, ei tarinan muita osapuolia.

 

Ps. sinisten linkkien takana tarinoita tässä lyhyesti nostamieni tapahtumien takaa

Mainokset

14 thoughts on “Raha, nainen ja parisuhde – näin minulle kävi kun elin miehen rahoilla

  1. Syvällinen ja hyvin ajankohtainen kirjoitus oman elämäni kannalta. Itse elän yllä kuvaamassasi tilanteessa tällä hetkellä, maa tosin on toinen EU-maa ja olemme naimisissa.

    Muutimme tänne juuri miehen työn perässä, vailla tietoa minun tulevaisuudestani. Toistaiseksi olen saanut omalta alaltani vain palkattomia harjoitteluja, parempi toki sekin kun ei mitään ja on antanut mahdollisuuden integroitua uuteen kotimaahan paremmin kuin neljän seinän sisällä istuminen. Huolettaa jo valmiiksi mitä käy, kun harjoitteluni muutaman kuukauden päästä loppuu eikä tietoa tulevasta vielä ole. Toivottavasti hyvin.

    Raha-asiat stressaavat minua ajoittain samalla lailla kuin sinua aikoinaan, mutta ehkä erilaisesta näkökulmasta. En koe olevani riippuvainen miehestäni, vaikka taloudellisesti tietysti olenkin. Meillä on yhteinen tili, johon molemmilla on erillinen maksukortti. Sopimus on, että voimme käyttää niitä myös omiin hankintoihimme ilman selittelyjä. Joka tapauksessa yritämme elää kuluttamalla tietoisesti, budjettikin on laadittu ja minun vastuullani on sen päivittäminen. Kartutamme säästöjä ja meillä on henkivakuutus, mikäli puolisolleni kävisi jotain. Jos rakkaus loppuu… niinpä, sen varalta suunnitelmien tekeminen onkin paljon vaikeampaa.

    Päätös muuttaa tänne oli vaikea, meille molemmille. Tilannetta kenties helpotti se, että puolisoni ei ole koskaan asunut Suomessa ja itse olin siellä työttömänä korkeakoulutettuna. Koin, että uusi maa ei ainakaan voisi olla huonompi valinta. Aika näyttää olinko oikeassa.

    Kiitos muuten todella kannustavasta blogista! Ahkera lukija olen ollut jo pidemmän aikaa, nyt vasta rohkaistuin kommentoimaan. Lämpöistä syksyä!

    • Kiitos, Siri, että jaoit ajatuksiasi! Musta ei todellakaan automaattisesti tarkoita sitä, että kyseisen kaltainen naisen muuttaminen miehen työn perässä vieraaseen kulttuuriin tarkoita, että nainen joutuu riippuvaiseksi ja peli on menetetty. Elämä voi toimia erinomaisesti tässäkin asetelmassa. Mä ajattelen samoin kuin te olette tehneet, että pelisääntöjen sopiminen on todella tärkeää. Ja tärkeää on erityisesti tiedostaa ja pysyä jatkuvasti kartalla siitä missä mennään, ettei pääse rakentumaan ”henkisesti vinoitunut” asetelma ja tilanne eli juuri se riippuvuus. Mikään ei ole yksioikoista ja esim mun tapauksessa tuolloin olin muutenkin ammatillisessa isossa etsikko- ja muutosvaiheessa, että paineet olivat monesta näkökulmasta suuret. Ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Mutta ehkä ohjeistaisin omasta kokemuksestani muita siten, että pelisäännöt luodaan ja tilanne tiedostetaan sekä pidetään aktiivista ja rehellistä keskustelua yllä raha-asioista. Mutta vastuuta ei voi koskaan laskea toisen hartioille.

      Ihana kuulla, että olet seurannut blogiani ja että se on herättänyt ajatuksia! Siksihän täällä ollaan ja näitä jaetaan. Olihan tämä taas niitä kirjoituksia, joissa itsensä aika likoon päätti pistää 🙂

  2. Vahva kirjoitus, joka muistuttaa siitä,että ihmisenä oleminen on itsessään arvo.Mitään ulkosia mittareita ei pitäisi tarvita tullakseen hyväksytyksi ja nähdyksi

    • No eikö ole! Kyllä mä ainakin itse niin ajattelen ihan kaikista tekemisistäni. Eihän sitä muuta voi, vai voiko? Käytössä ovat ne palikat, se elämänkokemus ja ne resurssiot, joita kullakin hetkellä on. Mä näen että elämä on nimenomaan arjen pieniä päätöksiä, joiden mukaan edetään ja elämä rakentuu. Sitä ei aina kiireen keskellä muista hahmottaa, vaikka se minusta olisi juuri tärkeintä. Pienikin valinta saattaa olla ratkaiseva. Siksi elämä voi äkillisesti ottaa suunnan myös parempaan. Ja vaikka esim. minun tarinassani täällä epäonni on ollut läsnä onnea enemmän, tiedän, että suunta voi muutta milloin tahansa – kyse on juuri niistä valinnoista, joita teen seuraavaksi.

      Kiitos kannustuksestasi ja siitä, että osallistuit keskusteluun!

  3. Upea ja ajatuksia herättelevä kirjoitus! Tuot rohkeasti ajatuksiasi ja kokemuksiasi hienosti esille. Arvostan! Olen seuraillut blogiasi ja osaat hienosti tuoda asioita esille.

    Elämässä tulee risteyksiä ja suunta täytyy valita juuri sillä hetkellä. Joskus joutuu elämässä pettymään, mutta niitäkin kokemuksia tarvitaan, jotta jotain uutta voi syntyä. Usein sen huomaa vasta myöhemmin.

    Raha on tietysti vaihdon väline ja sitä tarvitaan, mutta onneksi edelleen ne asiat, jotka elämässä ovat oikeasti tärkeitä, ei niiden arvoa mitata rahassa. Liian usein edelleen nainen on heikommassa taloudellisessa asemassa ja esimerkkejä sinun laisilta rohkeilta naisilta tarvitaan.

    • Kiitos Jenna! Samaa mieltä, uutta voi synytyä vain epäonnistumisten kautta. Kuten tuossa Marikkalle jo kommentoinkin, mä näen samoin kuin sinäkin: raha on välttämätön ja se tuottaa tietyn peruspohjan, mutta silti toki tärkeämpiä asioita on. Tasapainoa ihmiselle ja parisuhteelle luo moni asia, raha niistä yksi. Sitähän minä peräänkuulutan; tasapainoa parisuhteessa. Että molemmat ovat tasapainossa suhteessa omaan elämäänsä ja toisiinsa.

      Mukavaa syksyä sinulle, ja jatketaan keskustelua 🙂

      • Näin juuri! Kukaanhan ei voi olla, eikä edes saisi olla, vastuussa kenenkään muun onnesta kuin omastaan. Ja se, että elää onnellisena ja tasapainoisena on ehkä tärkeintä ikinä. Hienoa, että olet oivaltanut asian ja jaat sen meille muillekin. Juice Leskinen on joskus todennut, että ei ole väliä onko ihminen ylipainoinen vai alipainoinen, koska pääasia on, että on tasapainoinen 👍. Olen Maija iloinen siitä, että olet ihan asian ytimessä ja jaat ajatuksia muille. Aurinkoa ja halauksia myös sinun syksyyn!

  4. Päivitysilmoitus: En minä ole sinkkuna nirso, vaan pelkään – mies, voisitko rakastua liian itsenäiseen naiseen? | MaiLife

  5. Päivitysilmoitus: Arkistojen aarre: Raha, nainen ja parisuhde – näin minulle kävi kun elin miehen rahoilla | MaiLife

  6. Päivitysilmoitus: Kun elämässä ei ole muuta kuin työ – muutto vieraalle paikkakunnalle herätti yllättävän yksinäisyyden | MaiLife

  7. Päivitysilmoitus: Yhteiskunta syrjii yksinelävää, mutta uhriutuminen se vasta perseestä onkin – näin sinäkin otat vastuun rahastasi, sinkkuseni | MaiLife

  8. Päivitysilmoitus: Yhteiskunta syrjii yksinelävää, mutta uhriutuminen se vasta perseestä onkin – näin sinäkin otat vastuun rahastasi, sinkku | MaiLife

Kommentoi, ole hyvä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s