Unelma

Minulla on unelma: Kirjoitettuani MaiLife-blogiani nyt viisi vuotta ja ennen sitä pari vuotta Hidasta elämää -sivustolle, toivoisin, että nämä tarinat tavoittaisivat ihmiset vieläkin laajemmin. Ehkä, seurattuasi tätä tarinaa ymmärrät miksi näin ja mistä tässä kaikessa on kyse.

Se oli sellainen viaton ja utelias kokeilu alkaa rehellisesti ja avoimesti kertoa omaa tarinaa vaiheessa, jossa jätin entisen ja hyppäsin tuntemattomaan tyhjän päälle. Matkasta alkoi syntyä tarina, joka kertoo ihmiselämän peruskysymyksistä, menestyksistä ja menetyksistä, hurjimmista seikkailuista, joihin kuka tahansa voi päästä mukaan, kun vain lähtee!

Nämä seitsemän vuotta ovat muuttaneet tämän yhden ihmisen elämän (ja monta kertaa…), mutta kuulemani mukaan myös monen muun. Itselleni on vähitellen alkanut kolahtaa tajuntaan se, miten upeita ja ensisijaisesti (näin toivon) muille ajatuksia tuovia kertomuksia olen osannut kiteyttää – tästä on pirskattivie tullut elämäntehtäväni, ja olen kehittynyt niin ihmisenä kuin kirjailijana valtavasti! Ja nyt uskallan sen jo sanoa ääneen, vaikka edelleenkin joka toinen kerta tekstejäni julkaistessa pelottaa ja joka toinen kerta hävettää; ja ovatpa jotkut uskoani kovasti koettaneet horjuttaa. Mutta näinkin saa tehdä, ehkä jopa pitää!

Haaste tällaisessa kirjoittamisessa on se, että vaikka lukijoita riittää paljon, moni ei teksteistäni somessa julkisesti tykkää, sillä ne saattavat kolahtaa niin kovaa, että lukukokemus halutaan pitää henkilökohtaisena. Ja niin se saa ollakin! Saan valtavan määrän henkilökohtaista palautetta, ja se yllättää aina; näinkö moni tarinaani seuraa!? KIITOS SIITÄ! En teekään tätä tykkäyksien takia, mutta saamani palaute huomioiden ja ne monet sadat tunnit sekä eletty elämä, jonka tähän tekemiseen olen laittanut, tarkoittavat, että nyt on aika viedä tätä hommaa uudelle tasolle.

KUN tykkäät, niin tykkää rohkeasti! Ja tykkää blogini Facebook-sivusta, suosittele sitä kenties ystävillesi.

Ja sitten se toinen unelma: Nyt on aika kirjata tämä matka ja MaiLifen tarinat sekä niiden takana olevat kertomukset kirjan kansiin. Otan vastaan yhteydenottoja kustantajilta, erityisen suuri tarve käsikirjoitusvaiheessa olisi kustannustoimittajalle! Että tykkää tästä erityisesti KUN haluat kuulla koko tarinan kirjana 😀

(Niin ja se kolmas unelma; että saisin laulaa enemmän! Tämä video siksi, että tämä on tasan kaksi vuotta sitten ystävieni häissä esitetty, ja vaikka vähän rosoinen ääneltään, just nyt ja tähän kohtaan, enemmän kuin täydellinen.)
Mainokset

Huippukirjailijoiden opissa

Näin ne päivät vaan vilahtavat, että vasta illalla havahtuu aivan yhtäkkiä, miten hienoja juttuja sitä yhteen päivään mahtuukaan. Tänään minun agendallani on ollut töitä, mielenkiintoinen tapaaminen ja kohokohtana huippu koulutus. 

Olin tänään Image-akatemian kirjailijakoulussa. Siellä pohdittiin kirjoittamista ja kirjailijan työtä Suomen kovimpien kirjailijoiden, kuten Riikka Pulkkinen, Juha Itkonen ja Miina Supinen, johdolla.

  
Kattaus oli niin laaja, ja puhujia laidasta laitaan, joten kaiken opin sulattaminen vie hetken. Mutta paljon ideoita ja inspiraatiota on nyt tämä pieni kirjailija pullollaan. Sinäkin toivottavasti saat päivän anneista tulevaisuudessa nauttia.

Väsymys on hurja. Kotiin tultuani olen lähinnä vain tuijotellut seiniä. Kehokuurini viimeinen viikko alkoi tänään. Thank god! Minua ei todellakaan ole tehty ihmiseksi, joka vahtii jokaista suupalaansa. Ja tarvitsen hiilihydraatteja, jotta aivoni toimisivat. No, tähän aiheeseen en mene syvemmälle täällä, Snapchatissa annoin jo täyslaidallisen, käy katsomassa sieltä. Mutta kuurin päätyttyä kerron sitten kootusti tarkemmin mistä tässä 28 päivän jaksossa on kyse ja mitä on tapahtunut – jos vaan selviän tämän läpi, se on pieni kysymysmerkki tällä hetkellä 😝

Kiitos tästä päivästä! On tämä elämä vaan täynnä upeita mahdollisuuksia. Toivottavasti myös sinulle.

Kauniita unia!

/Ämmäsi

Letski – Hiihtourpo, but still A Queen

Ohhoh. Tämä viikko on kyllä vaan yksinkertaisesti aivan uskomattoman upea. Vire on mitä mainioin ja paljon tapahtuu. Tuntuu, että minulla on sinulle vain koko ajan uutta kerrottavaa.

Tänäänkin!

Haluan nimittäin esitellä sinulle yhden aloittamistani työprojekteista – Letskin!

Minähän olen sinulle jo vähän tästä projektista vinkkailutkin aiemmin. Muistatko, kun kerroin miten polkujuoksupeto pääsi irti elämäni ensimmäisessä juoksutapahtumakokemuksesta toukokuussa? Tai siitä, kun olin muutama viikko sitten Vuokatissa, ja Perässähiihtäjä syntyi uudelleen…?

Näihin hiihtoaiheisiin käänteisiin elämässäni liittyy kaksi naista: Hoomoilanen ja Superhiihtomutsi. He ovat superhiihtäjiä Kainuun perämetsistä. Meillä on tässä kuluneiden kuukausien aikana muhinut ja kehittynyt idea siitä, että hiihto, suomalaisten kansallisurheilulaji, vaatii uudenlaista lähestymistapaa. Lajille täytyy palauttaa sille kuuluva hohdokkuus ja hauskuus. Ja sitten syntyi idea Letskistä, palvelusta, joka kannustaa uusia harrastajia hiihdon pariin rakentaen ja rakentaa uudenlaista suomalaista hiihtoyhteisöä, tarjoaa hiihtovalmennusta sekä tukee suomalaista nuorisohiihtoa – rennolla otteella.

936699_1605212209740991_311954992787762308_n

2Hiihto-Urpo_but_still_A_Queen_Letski.fi

Ja koska nämä hiihtohirmut tarvitsivat soppaan koekaniinin, he nappasivat minut, mitäänosaamattoman kaupunkilaisen hiihtourpon mukaan. Minä myös myös vähän kirjoittaa, joten harteilleni laskeutui aika hurjan hieno tehtävä – Letskin myötä pääsen kirjoittamaan uutta kirjaa ja kirjailijanurani jatkuu! Suomen vuoden 2017 100-vuotisjuhlavuoden, Urheilun Supervuoden ja kansallisurheilulajimme hiihdon kunniaksi teemme kirjan, joka menee hiihtäjän iholle. Sen pääosassa ovat hiihtourheilun sankarit – niin huippu-urheilijat kuin harrastelijat tukijoukkoineen. Kirjalla tuemme suomalaista nuorisohiihtoa, jotta hiihtämisen perinne säilyisi vahvana seuraavatkin sata vuotta.

Hoomoilasta eli Heidiä, Superhiihtomutsia Hanna ja minua yhdistää hien himo ja hiihdon hurma; haluamme yksinkertaisesti olla rakentamassa hiihtävämpää Suomea ja tarjota mahdollisimman monelle kokemuksen siitä kun suksi luistaa. Hiihto on iloista yhdessä tekemistä ja tulevaisuuden laji. Haluamme, että jokaisella suomalaisella on siihen mahdollisuus. Ja tietysti – hiihdämme itsekin kovaa ja korkealta.

Kauheasti olisi kerrottavaa. Mutta parempi kun menet nyt osoitteeseen http://www.letski.fi. Meillä on siellä nimittäin sinullekin mahdollisuus tulla mukaan!

11944511_10153326435819457_241586172_n

/Ämmä, joka ponnistaa jotakuinkin kuvan esittämältä pohjalta… Sukset viimeksi jalassa about noihin aikoihin.

Näytelmäkirjailija jo kahdeksan vanhana

IMG_7016.JPG
Katso nyt minkä löysin! Toivotaan, että tämä kirjailijankyvykkyys on vähän kehittynyt vuosien varrella. Suhteellisen yllätyksetöntä näytelmäkirjallisuutta on 2C-luokan Maija 8 v tuottanut.

Mutta sillä tavalla fiksusti kuitenkin rahan kiilto silmissä olen ollut, että loppuun rakentanut jatko-osan mahdollisuuden, jos tuo täti tuleekin uudelleen käymään. Sehän voisi olla nimeltään vaikka ”Hyvää juhannusta, Anna”. Pitäisiköhän kirjoittaa…

😂

Uusi minä, toteutunut unelma!

Voi minun rakkaat ystäväni miten paljon te annatte minulle iloa, valoa ja energiaa! Lounastin uudessa (tai ainakin minulle aivan tuoreessa tuttavuudessa) Cafe Kuppi ja Muffinissa rakkaan Maaretan kanssa ja olen niin täynnä virtaa, etten tiedä mihin sen ensimmäisenä purkaisin. Tai oikeastaan tiedän ja kohta sen saat selville sinäkin…

20140321-133125.jpg
Maaretta lukeutuu tähän minun idoli-ryhmääni upeita, itsenäisiä ja sopivasti hulluja naisia. Yrittäjä, kirjailija ja ihminen isolla iillä, joka rohkeasti seuraa omia unelmiaan ja kulkee omia polkujaan.

20140321-133413.jpg
Kuten nyt tämä uusin: new.me, verkkopalvelu, joka tarjoaa helppoja ja hauskoja digitaalisia henkilökohtaisen kasvun työkaluja. Keskustelimme paljon Maaretan kanssa erilaisista unelmista: siitä, miten ihmiset usein jäävät unelmiensa toteuttamisessa jumiin siihen, että eivät saa aikaiseksi mitään, koska unelma tuntuu vaikealta lähestyä tai saavuttaa konkreettisesti. Pohdimme miten me ihmiset voisimme coachata ja valmentaa itseämme kohti tavoiteitamme omalla ajallamme ja omassa tahdissamme tällaisen verkkotyökalun avulla. Nyt siis puhun ihan konkreettisista, käsinkosketeltavista tavoitteista, en ainoastaan mistään elämänmuutoksesta tai itsensä tutkiskelusta.

Ja sitten keksimme: minähän voisin ottaa new.me:n avukseni kirjankirjoittamisunelmassani – tutkia voisinko todella saada apua tällaisen verkkotyökalun avulla kirjan kirjoittamiseen. Ja saada sen pian ihan oikeasti kauppojen hyllyyn!

Uskot varmaan, että innostuin, sillä tuo pirskatin superteokseni pyörii päässäni, mutta ei edisty. Nyt siis päätin aloittaa tutustumisen new.me:n kurssiin ja pistää tuulemaan kirjani kanssa. Raportoin matkastani, lupaan sen.

/Maija, joka on nyt askeleen lähempänä unelmaansa olla kirjailija

Yet another sign

Jotenkin tämä maailma on välillä vaan niin… hassu. Että miten asiat voivatkin mennä sellaisessa synkroniteetissa. Että niitä merkkejä tulee joka puolelta kun on niille avoinna.

Pohdiskelin nimittäin tässä töitten lomassa omia kirjoittamis- ja kirjailijahaaveitani; että kuinka niissä etenisin jotta unelmani joskus toteutuisivat. Käänsin katsettani tietokoneen näytöltä noin viisi senttiä oikealle, ja huomasin tämän

20140306-131654.jpg

20140306-131730.jpg
Siinähän se; yet another sign! Taidanpa kysäistä voisinko ottaa kirjan viikonlopuksi lainaan…

Kaksjapuolviikkoo aikaa kirjoittaa kirja… enkä oo ees alottanu

jävlahelvete

Tämän päivän inspiraatiokuvan löysin erään tuttavani Facebook-sivulta. En voinut olla lainaamatta, koska se kuvaa hyvin tämän viikon tuntojani. Kiitos Lilu! Erityisesti tämä lause kannustaa minua tässä hemmetin kirjaprojektissani. Tehtäviä tippuu joka päivä sähköpostiini (olen kyllä kaikki lukenut ja katsonut kaikki videot, saanut valtavasti ajatuksia ja inspiraatiota!), mutta MINÄ EN HELVETESJÄVLASKIT OLE EDES ALOITTANUT KIRJOITTAMISTA. Minä sitten kirjoitan kirjan kahdessa ja puolessa viikossa… Takin’ it to the limit!

kirja

On OK kirjoittaa huonosti… Onko OK olla kirjoittamatta ollenkaan??

huppu

/Maija, joka tahtoisi taas tänään olla näin

Näin toteutan unelmani!

Minulla on unelma. Haluan kirjoittaa kirjan. Tai. Haluan kirjoittaa kirjoja. Tai. Haluan kertoa tarinoita (myös muissa muodoissa kuin kirjoina) ja ansaita elantoni tällä tarinankerronnalla. Haluan kirjoittaa kirjan matkastani, jonka olen kulkenut viimeisten parin vuoden aikana ja jakaa ajatukseni naiseksi kasvamisesta, havahtumisesta.

Nonni. Nyt se on sanottu ääneen. Tänään aamulla, kun heräsin, en TODELLAKAAN suunnitellut kertovani tätä asiaa. Jälleen kerran; entäs jos se ei toteudukaan tai minua pidetään epärealistisena, minulle nauretaan? Mutta tässä kai on rikottava päivittäin näitä oman ajattelun esteitä. Tänään nimittäin tajusin, että ei ole vaihtoehtoja. En voinut estää tätä kirjoitusta syntymästä. Se vain tipahti minuun; tiedän miten toteutan unelmani.

unelma1

Tällä sängyllä ihme sai alkunsa. Asia Spassa on tällainen valohuone. Viikonloppuna ollessani kylpylässä makasin sängyllä rentoutumassa kuunnellen ohjattua meditaatiolevyä, joka keskittyi unelmiin ja niiden manifestointiin. Minä en muuta muista tuosta hetkestä kuin valtavan valon ja ymmärryksen, joka valtasi minut kesken meditaation. Ja tänään tuo ymmärrys purkautui sanoiksi: minun on alettava elämään unelmaani, tuntemaan se joka solussani – nyt. Ei unelman toteuttaminen vaadi jatkuvaa etsimistä, odotamista, suunnittelua tai tavoitemielikuvien luomista, vaan ennen kaikkea se on tuntemista. Se on tunne siitä, että unelma on jo tässä minulla nyt, että elän unelmassani jo nyt.

unelma2

Olen aina ollut sellainen ”sitkun”-ihminen. ”Sitten kun minulla on tätä, ja asiat ovat näin, voin alkaa tehdä näin – huomenna kaikki on paremmin.”. Looginen päättelyketju…? Kun minulla oli yritys ja työntekijöitä ja elimme taloudellisesti haastavia aikoja, ajattelin aina, että kun vielä tänään jaksan vähän kärsiä, ensi vuonna minulla on kaikki mitä tarvitsen; sitten saavutan unelmani. Tämän kirjoittamisunelmani kanssa olen ajatellut koko ajan, etten voi tehdä mitään ennen kuin tiedän miten homma toteutetaan, ennen kuin kaikki palaset ovat kasassa ja tiedän kuinka edetä.

Mutta kaikkihan on jo tässä, minulla on jo kaikki mitä tarvitsen: osaan kirjoittaa, minullla on tietokone, minulla on tämä blogi, minulla on katto, jonka alla kirjoittaa, tuoli, pöytä… Ja tahto. Ja minähän olen kirjoittaja, minähän kerron tarinaa nytkin parasta aikaa. Hieman hidassytytteisesti viikonlopun mediataation iskeydyttyä minuun tänään tajusin: ei minun tarvitse tietää nyt miten asia järjestyy, vaan keskittyä tuntemaan, että elän jo keskellä unelmaani ja hehkumaan oikeaa energiaa universumiin sekä uskomaan, että maailma kyllä selvittää tien.

1240503_10151539036091534_1481450869_n

Kuva: Paula Ojansuu

/Maija, tarinankertoja elämän armosta (painaen julkaisunappia sydän kurkkuun asti pamppaillen)