Koko elämäni minua on moitittu liian iloiseksi, nauravaksi ja kovaääniseksi. Kohtaan koko ajan hyssyttelyä ja torumista, käskemistä olla hiljaa.
Se, että omaa persoonaa yritetään vaientaa on todella arka paikka – sillä onhan minullakin käytöstavat, enkä naurullani tarkoita kenellekään pahaa. En usko, että maassa, jossa esimerkiksi masennuslääkkeitä käyttää lähes puoli miljoonaa ihmistä kenelläkään on varaa vaientaa toisen iloa.
Tämä tuli mieleeni kun taas kohtasin tällaisen tilanteen ja se sattui syvemmälle kuin ehkä palautteen antaja osasi ajatella. Ennen aina häpeillen hiljensin hymyni kun minun käskettiin olla hiljaa ja lopettaa nauraminen, mutta nyt olen ymmärtänyt, että iloani tarvitaan ja aion hymyillä vieläkin kovempaa.
”Ei Suomea kikattamalla rakennettu”, sanoi eräs minulle studioon soittanut henkilö, kun lähetyksessämme aiheena oli nauru ja juttukaverinani koomikko Teemu Vesterinen.
Saako Suomessa nauraa, vai pitäisikö meidän vain jurottaa vakavaina, jotteivat muut häiriinny? Mitä naurusta ja sen positiivisesta voimasta ajattelee mies, joka työkseen päivittäin pohtii naurua ja iloa?
Tämän jutun pohjalta kuulijoillamme heräsi iso keskustelu siitä, onko kovaääninen nauru vain itsekkäiden ihmisten tapa viedä muiden tila vai voisiko naurulla sittenkin olla positiivinen voima – myös Suomessa?
Kuuntele tästä linkistä suorastaan naurattava keskustelumme ja syyt siihen miksi jokaisen suomalaisen pitää nauraa.
Mitä mieltä sinä olet? Mikä on parasta naurussa?
Miksi jokaisen suomalaisen pitää nauraa? Juttutuokiomme koomikko Teemu Vesterisen kanssa löytyy nyt Yle Areenasta täältä.
Perjantai. Huh, takana on taas hurjan vauhdikas työviikko, ja nyt kyllä väsyttää toden teolla aikaiset aamuheräämiset, pimeä syksy ja se, että antaa itsestään viimeisenkin pisaran joka aamu. Mutta tiedätkö, taas tänään pysähdyin pohtimaan yhtä hyvin tärkeää asiaa: kertaakaan en ole ajatellut, etten halua mennä töihin aamulla. Joka aamu saan kokea niin upeita ilon ja onnistumisen tunteita, etten vaihtaisi niitä mihinkään. Minä rakastan sitä mitä saan tehdä. Yksinkertaisesti.
Tänään oli Nenäpäivä, ja se tarkoitti minullekin erityisen hauskoja juttuja työpäivässäni. Lähdimme yllättämään ihmisiä. Soitimme vähän musiikkiakin. Laulaminen oli erityisesti ihanaa. Olipa kiva nähdä miten ihmisten ilmeet valaistuivat, kun esitimme musiikkia.
Aamuvarhaisella valloitimme Kuopion rautatieaseman virallisen Nenäpäivän hanuristimme kanssa. Anssi K. Laitinen on muuten haitarinsoitin ME-mies; hän pitää jo 7. vuotta peräkkäin hallussaan Guinnesin ennätysten kirjoissa olevaa ennätystä; mies on siis soittanut 31 tunnin ja 25 minuuttia putekeen haitarilla, ja vieläpä niin, ettei kappaleiden joukossa ollut yhtään samaa kappaletta kahdesti.
Sitten suuntasimme yllätysvisiitille vanhusten palvelutaloon.
Hupimaisteri Juha Jylhäsalmen kanssa yllätimme yhden tämän palvelutalon työntekijäistä ja palkitsimme hänet hyvästä työstä. Juha kuvassa oikealla.
Tämän linkin takaa löydät puolestaan Ylen uutisjutun Nenäpäivän aamustamme Sieltä pääset myös kuulemaan miten laulut asemalla raikuivat.
Hyvää, iloista ja naurun täyteistä viikonloppua, ystävät!
/Äm
Ps. Niin, ja ai niin; onhan täällä vielä tämä somevideokin vanhustentyöntekijän yllätyksestä. Tätä kuvattaessa tein siis samalla suoraa radiolähetystä, siksi kuljen Juhan perässä hölmön näköisenä mikrofonin ja kuulokkeiden kanssa 😀
Sinä olet nähnyt minut mäkihyppypukuun pukeutuneena pyörimässä ympäri Suomen läpi kesän ja syksyn, mutta mitä oikeastaan on ollut meneillään? Tänään, kun olen taputellut pakettiin tältä osin viimeisen keikkani maailman parhaana mäkihyppääjänä, Lumitykkinä, ja olo on kovin ylpeä sekä nostalginen tästä matkasta, kerron sinulle nyt omin sanoin…
* * *
VIIME KEVÄÄNÄ LAHTI2017-organisaatiossa keksittiin: käännetään perinteisten, tarjouksiaan paikallaan jakavien promopisteiden ajatus päälaelleen. Pätettiin laittaa promo liikkeelle kansan pariin, ja satsata siihen, että se näkyy ja kuuluu. Luotiin mielenkiintoinen konsepti ja uskottiin rohkeasti, että sillä saavutetaan paras vaikuttavuus – ja tietysti tehokkain tulos tehdylle työlle.
Sitten mukaan otettiin minut ja kollegani Hanna. Me puhalsimme persoonillamme paloon kaksi hahmoa: Lumitykin ja Latukoneen. Tehtävämme oli astua kansan keskelle erilaisiin tapahtumiin ja kutsua niissä kohtaamme ihmiset mukaan Lahden vuoden 2017 juhla-MM-hiihtoihin.
Synnytimme Hannan kanssa hahmojamme ja rakensimme niille taustatarinat. Latukoneesta tuli Marja-Liisa Kirvesniemen henkeen reipas hiihtonainen, joka tiesi kaiken hiihtourheilusta. Ja minun hahmoni Lumitykki oli se kypäränsä sisällä vähän hitaalla käyvä mäkihyppääjä, jolla oli valtava into hyppiä paikassa kuin paikassa. Tai oikeastaan into ihan kaikkeen, osaamisesta viis.
Otettu askel oli rohkea, sillä kukaan ei tässä vaiheessa voinut täysin tietää mitä kentällä tulisi tapahtumaan. Olosuhteita tapahtumissa ei voitu suunnitella etukäteen saati arvata yleisön reaktioita. Olimme Hannan kanssa innoissamme, sillä tiesimme olevamme juuri oikeassa tehtävässä; meillä kun on luontainen osaaminen tilanteisiin tarttumiseen, rohkeaan ihmisten lähestymiseen ja improvisointiin näyttelijäntyössä. Vahvuutemme on toki myös kykymme myydä – tärkeä tehtävämme kun oli tietysti herättää ostohalut.
Ja sitten kesäkuussa me astuimme ensi kertaa ihmisten pariin ja annoimme palaa!
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Kuvateksteissä kerrotaan työmme sisällöstä tarkemmin.)
Olemme tavanneet suomalaisia maan joka kolkasta ja oppineet heiltä paljon. Minä puolestani olen opettanut heitä hyppäämään mäkihypyn vieden ihmisiä vituaalilaseilla Lahden Suurmäen huipulle ja liitämään sieltä alas. Tässä ollaan Jukolan viestissä Lappeenrannassa kasaamassa mäkihyppyjoukkuetta.
Olemme esiintyneet lavalla, loistaneet televisiolähetyksissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kohdanneet kaduilla tuhansia suomalaisia käyden heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja. Palaute työstämme on saanut välillä korvat punottamaan. ”Sä olet parasta koko päivässä”, sain kuulla Tangomarkkinoilla ennen kuningatarfinaalia. Se oli aika hurjaa. Tangomarkkinoilla ollaan myös tässä kuvassa. Ne tanssii, ketkä osaa, ja ne jotka ei… hyppää mäestä.
Me suomalaiset todella rakastamme erilaisia komediahahmoja, sen minä ymmärsin mäkihyppääjää esittäessäni. Keikkamme ovat olleet kuin kahden naisen hiihtohenkinen Putous-show ihmisten keskellä ja todistaneet sen, että rohkea markkinoija voittaa aina. Tässä mäkihyppääjä parin muun suomalaisen supersankarin kanssa Neste Rallyn kisataipaleella.
Kesällä Neste Rallyssa ymmärsin myös sen miksi me mäkihyppääjät teemme työtä talvella ja silloinkin vain ukona. 26 asteen helteellä Jyväskylässä oli lämpimät paikat mäkihyppypuvussa. Koira on lainattu kuvaan ja voi kuvan oton jälkeen edelleen hyvin. Mäkihyppääjä ei.
Erotuksena tavalliselle viihdytys- tai näyttelijäntyölle me emme olleet esiintymislavan turvallisessa suojassa, vaan ihmisten keskellä, mikä vaatii rautaista improvisaatio-osaamista. Me tarjosimme yllätyksiä jatkuvasti yleisöllemme, mutta törmäsimme niihin koko ajan itsekin; mitä tahansa saattoi tapahtua milloin tahansa. Palkitsevinta työssä oli huomata se, miten oikealla tavalla reagoimalla yleisö otetaan haltuun. Sen koen olevani yksi suurimpia vahvuuksiani ja tiedän, että ihan jokainen ei kykenisi vastaavaan. Välillä joutui kannustamaan vierastakin. Tässä ruotsalaisten kanssa Suomi-Ruotsi maaottelussa Tampereella syyskuussa.
Tammikuisessa Urheilugaalassa taisimme sitten ollakin ihan ainoat oikeat urheilijat: muut kollegat olivat pukeutuneet jotenkin ihan kummallisesti, mutta meillä urhoollisesti päällämme tietysti kisa-asut!
HAUSKAA HEITTÄYTYMISTÄ, MUTTA samalla tuloksellista markkinointia ja myyntiä.
Uusi ajattelu, tuore näkökulma, totutun kääntäminen ylösalaisin – sitähän nyt kaikki organisaatiot huutavat, ja meidän esimerkkimme osoittakoon miten tämä voi tapahtua. Mutta se vaatii rohkeutta antautua tuntemattomalle; varaa virheille, tilaa tutkimiselle. Se ei jätä sijaa menettämisen pelolle, vaan katsoo mahdollisuuteen menestyä. Se vaatii brändiltä vahvaa uskoa ja luottamusta sekä tältä esiintyjälle suotua vapaata liikkuvuutta yhdessä asetettujen raamien sisällä.
Ja mikä tärkeintä: se vaatii rohkeutta ottaa vastaan yllättävät onnistumiset ja tehokkaat tulokset. Sellaisia me kohtasimme koko projektin ajan. Vastaanotto meille oli huima ja olemme koskettaneet tuhansia suomalaisia viestillämme!
Suomalaisten kannustusjoukko Suomi-Ruotsi maaottelussa syyskuussa.
Esiinnyimme myös kisojen virallisten yhteistyökumppaneiden tilaisuuksissa. Tässä VR:n tapahtumassa Helsingin Rautatieasemalla, jossa päivän verran kolleganamme toimi hiihtäjälegenda Juha Mieto
JO KESÄLLÄ KIRJOITIN blogiini tekstin (lue se täällä kokonaisuudessaan), joka monelta osin kiteyttää kaiken työssäni oppimani ja sanomani tänään myös sinulle, hyvä markkinoija:
”Olkoonpa laji mikä tahansa, onnistuminen, suosio ja menestys syntyvät, kun fokus on yleisössä, ei itsessä. Kun haluaa antaa jotain toiselle. Ja mitä annetaan on lupa: koskettaakseen, saadakseen hymyn toisen kasvoille sekä innostuksen syttymään, on oltava ensin itse esimerkinä. On annettava lupa heittäytyä ja tuntea.
Sitten kaikki hurmaantuvat. Jonkun on näytettävä mallia. Jonkun on annettava lupa. Ja ne luvan antajat; he ovat menestyjiä!”
Ja Sata Salamaa Tangoyleisölle heinäkuussa, tsekkaa tämä video…
AMMATTILAISENA JA ESIINTYJÄNÄ rooli mäkihyppääjänä on ollut varsinainen tutkimusmatka ja paikka pistää parhaimpansa peliin. Jos olet lukenut blogiani, tiedät, että olen hakenut uutta suuntaa uralleni jo jonkin aikaa. Siksi henkilökohtaisella tasolla tämä työ on ollut merkityksellinen prosessi ja tärkeä virstanpylväs:
Tajusin, että minun tehtäväni todella on olla sinun luonasi ja uskallan nyt myös luottaa siihen, että siellä paikka minulle on.
Maailmassa ei ole liikaa hymyä juuri nyt. Nauru ja ilo ovat tärkeimmät asiat jotka voimme yhdessä jakaa. Siksi me, joille niitä on suotu ekstraripaus, olemme suorastaan velvoitettuja niitä jakamaan. Olen kiitollinen, että saan tehdä tätä työkseni. Omin käsin olen saanut kokea vaikutuksen, jonka ilo voi synnyttää tuhansille ihmisille – mikään muu ei ole niin hienoa.
Tämä kirjoitus edustaa minun näkökulmaani esiintyjän roolissa tässä ainutlaatuisesta projektissa. Ylpeänä yhteisistä saavutuksistamme haluan kiittää tänään Lahti2017-organisaatiota, joka luotti kykyyni tehdä jotain aivan uutta. En ole ehkä koskaan kokenut tällaista vapautta ja riemua tehdä työtäni. Luottamuksen saa, kun sen osaa pitää yllä, ja se oli minun tärkein tehtäväni: onnistua työssäni ja tuottaa tulosta.
Eilen juonsimme Lahdessa MM-kisojen vapaaehtoisille (heitä on muuten huimat pari tuhatta!) järjestetyn koulutustilaisuuden ja annoimme pallon heille, siis viime kesästä Latukoneen ja Lumitykin keräämän hiihtokansan ja kisayleisön heidän palveltavakseen. Tämän joukon johdolla homma tulee kisoissa luistamaan!
LAHTI2017 MM-KILPAILUT JÄRJESTETÄÄN 22.2.–5.3. Kisoissa hyppään juontajan tehtäviin nyt ihan omana itsenäni. Kovasti toivoisin näkeväni sinutkin paikalla Salpausselällä, tarjontaa siellä kun on koko perheelle urheilusta viihteeseen. Menepä sinä katsomaan lisää Lahti2017 Facebookiin, Instagramiin ja Twiteriin mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä kisoissa tapahtuu!
Ja sinä, joka kiinnostuit nyt minun osaamisestani; ole minuun yhteydessä heti, sillä haluan palvella myös sinua! Löydät tarvittavan tältä minuutin mittaiselta videolta:
Kuka soot? Anna kuulua itsestäsi! Moon viihryttäjä ja odotan soittoasi.
Näihin nostalgisiin ja innostuneisiin tunnelmiin on hieno päättää tämä viikko. Toivon sinulle ensi viikkoon yhtä suuria onnistumisen kokemuksia ja iloa, kuin olen itse saanut kokea.
/Äm, odottaen seuraavia rohkeita ja suuria seikkailuja työssä
Ja Ps. Kyllä minulla ihan oikeaa kokemustakin on mäkihypystä. Lue vaikka tämä juttuni.
Tänään on pieni juhlapäivä! Olen päässyt eroon tikeistä! Tai siis niistä kammottavista metalliniiteistä, joilla polveni oli hakattu kasaan.
Niiden kanssa on meinannut mennä jo viimeisinä päivinä hermo. Ovat kiristäneet ihoa ärsyttävästi ja sitä mukaa, kun polven turvotus on laskenut, olen alkanut tuntea ne paremmin ja paremmin.
Siksi olen kovin onnellinen, että tänään vihdoin pääsin niistä eroon. Vaikka samalla tuntuu vähän pelottavalta; entä jos haava repeääkin auki… ÄÄÄÄH. Tarvitsisi varmaan vähitellen jo jotain muutakin ajateltavaa kuin tämä polvi, niin typeristä asioista ei nousisi hölmöjä huolia.
Ilolla luovuin tänään tikeistäni, mutta samalla tajusin myös sen, mistä haluan pitää kiinni kynsin ja hampain.
Paljon saatte minulta viedä, mutta yhdestä en luovu ikinä. Nauru! Kyky hytkyä hervottomasti huolestuttavimmillakin hetkillä. Niin pitkään, kuin minussa riittää tätä lapsenomaista leykeyttä, tiedän, että luotan elämään. Tajusin tänään, että kyky nauraa merkitsee minulle erityisesti luottamusta – että vaikeillakin hetkillä tietää kaiken järjestyvän niin kauan kuin osaa nauraa. Siksi naurua, iloa ja hymyä minusta ei pois saa ottaa.
Oletko sinä koskaan ajatellut; mikä tekee sinusta sen mikä todella olet? Mistä et luopuisi mistään hinnasta?
/Äm, tunnustaen, että muutamaan päivään ei kyllä ole naurattanut yhtään, sillä edelleen maataan sängyssä…
Kiitos ihanat viesteistänne eilisen kirjoitukseni johdosta! Vastaan kaikille, mutta koska yhteydenottoja on tullut niin paljon, siihen saattaa mennä hetki aikaa.
Tänään makaan kuumeessa sängyssä. Nyt vatsatauti iski sitten minuun. Eilisen istuin vessanpöntöllä ja nauroin. Onneksi ihmisellä on sellaiset puolustusmekanismit, että kun tulee liikaa kaikkea negatiivista yhdellä kertaa, ei enää muuta voi kun nauraa.
Siitä tulee muuten aika vahva olo, kun voi hyväntahtoisesti nauraa vastoinkäymisille ja samalla tietää että kaikki järjestyy.
👍
Naurua sinunkin päivääsi – ei oteta vastoinkäymisiä liian vakavasti!
Tässä sulle one happy vappuihminen! Hississä! Niin alas on vajottu, vaikka itse moralisoin taannoin tätä hissillä ajamista… Mutta nyt on vaan sellainen tilanne, että hissillä on mentävä ylös, kun olen niin väsynyt, ettei mitään rajaa. Elämä on ollut varsinaista hullunmyllyä viimeiset ajat, ja nyt vauhti alkaa vaatia veronsa.
Voin rehellisesti tunnustaa, että tämä vappu ei nyt oikein innosta. Siis innostaa siinä mielessä, että saadaanpahan ainakin näiksi pariksi päiväksi iloa ja naurua tähän maahan. Sen kun sitten saisi siirrettyä vaan vuoden jokaiseen päivään. Paitsi ei sitä örvellystä ja örinäää, joka tähän vappuun niin vahvasti liittyy. Miksiköhän meidän suomalaisten ilo aina huipentuu oksennukseen?
Mutta mentävä on mukaan juhlaan, koska on tullut luvattua, enkä halua tuottaa pettymystä ystävilleni. Kyllähän se varmaan hyvääkin tekee tavallaan, eipä tässä ole tullut juhlittua kovasti viime aikoina. Siis juhlittua tällä tavalla ”partyparty”-mielessä. Kun ei ole oikein enää tarvetta.
Ei vaan innosta. Tekisi mieli vain levätä, nauttia ihanasta ilmasta ja treenata sekä tehdä mielenkiintoisia töitä. Mietin muutamaa vuotta taaksepäin, aikaa, jolloin olin viimeksi sikku, ja on todettava, että aika suuri muutos on tapahtunut. Silloin maistui sihijuoma ja juhlat. Ja niitähän riitti. Kaiken maailman kissanristiäisiä. Voisinkin ottaa joku päivä sellaisen throw back -päivän, ja tutkin täällä vähän vanhoja, muutaman vuoden takaisia kuvia… Hyvä idea.
Mutta sen vielä haluan sanoa, että ehkä suurin syy tähän muuttumiseeni on se, että jotenkin se ilo ja juhla, jota ennen saattoi etsiä juhlimisesta ja kuohujuomasta, on nyt vaihtunut sellaiseen arjen juhlimiseen. Voin sanoa ihan rehellisesti, en vain esittääkseni jotain valaistunutta jeesusta, että juuri tällä hetkellä tämä elämä kokonaisuudessaan tuntuu jotenkin mahtavalta juhlalta. Uskomattomia juttuja tulee vastaan oko ajan ja minä saan iloita ja nauraa niin paljon ihan tässä tavallisessa arjessa, ettei siihen muuta tarvita.
Huh, tulipa purkaus ja tajunnanvirtaa… Hyvää vappua nyt kuitenkin itse kullekin! Toivottavasti olette vähän pirteämmmällä tuulella tänään kuin minä!
Hei kuulkaa! Nyt on tosi hyvä ja ainutlaatuinen tilaisuus tulla mukaan kaikille avoimeen Impropivään, jonka järjestän yhdessä NLP-opiston kanssa. Kuukauden päästä, lauantaina 17.5. pärähtää! Näitä kursseja olen pitänyt enemmän eri yritysryhmille, mutta nyt on sinunkin mahdollisuus tulla mukaan kokemaan ja näkemään se, minkä asioiden parissa minä työskentelen ja mille minun sydämeni palaa. Ja kohta palaa muuten sinunkin, kun osallistut tälle kurssille!
Impropäivä on vastaisku turhalle ajattelulle! Tällä kurssilla pistetään pääkoppa narikkaan ja annetaan tunteen viedä. Pääset tutustumaan itseesi pintaa syvemmältä sekä tutkimaan omaa ilmaisuasi ja sen rajoja. Tulet huomaamaan kuinka luova sinä olet ja millaista ihmisten välinen vuorovaikutus on parhaimmillaan.
Improvisaatio on positiivisen ja eteenpäin menevän vuorovaikutuksen taide. Tällä kurssilla hyödynnämme improvisaatiota menetelmänä itseilmaisumme tutkimiseen ja kehittämiseen. Teemme helppoja harjoituksia turvallisessa ympäristössä ja hyväksyvässä ilmapiirissä tutustuen kukin omaan kehoomme ja sen ilmaisuun. Annamme naurun raikua ja muistamme, että moka on paras lahja, jonka voimme toisillemme antaa.
Kanssasi tutkimusmatkalle heittäytyy Maija Ilmoniemi. ilmaisutaidon ja vuorovaikutuksen ikuisuusoppilas. Maija heittää pallot ilmaan, mutta yhdessä luomme päivän lopputuleman – siksi tarvitsemme sinut mukaan. Tule kokemaan yksi elämäsi hauskimmista ja kehittävimmistä päivistä, jolla on syvät vaikutukset niin arjen kuin työn erilaisissa vuorovaikutustilanteissa!
/Maija, joka toivoo näkevänsä juuri sinut Impropäivässä!
Hei kuulkaa! Nyt on tosi hyvä ja ainutlaatuinen tilaisuus tulla mukaan kaikille avoimeen Impropivään, jonka järjestän yhdessä NLP-opiston kanssa. Kuukauden päästä, lauantaina 17.5. pärähtää! Näitä kursseja olen pitänyt enemmän eri yritysryhmille, mutta nyt on sinunkin mahdollisuus tulla mukaan kokemaan ja näkemään se, minkä asioiden parissa minä työskentelen ja mille minun sydämeni palaa. Ja kohta palaa muuten sinunkin, kun osallistut tälle kurssille!
Impropäivä on vastaisku turhalle ajattelulle! Tällä kurssilla pistetään pääkoppa narikkaan ja annetaan tunteen viedä. Pääset tutustumaan itseesi pintaa syvemmältä sekä tutkimaan omaa ilmaisuasi ja sen rajoja. Tulet huomaamaan kuinka luova sinä olet ja millaista ihmisten välinen vuorovaikutus on parhaimmillaan.
Improvisaatio on positiivisen ja eteenpäin menevän vuorovaikutuksen taide. Tällä kurssilla hyödynnämme improvisaatiota menetelmänä itseilmaisumme tutkimiseen ja kehittämiseen. Teemme helppoja harjoituksia turvallisessa ympäristössä ja hyväksyvässä ilmapiirissä tutustuen kukin omaan kehoomme ja sen ilmaisuun. Annamme naurun raikua ja muistamme, että moka on paras lahja, jonka voimme toisillemme antaa.
Kanssasi tutkimusmatkalle heittäytyy Maija Ilmoniemi. ilmaisutaidon ja vuorovaikutuksen ikuisuusoppilas. Maija heittää pallot ilmaan, mutta yhdessä luomme päivän lopputuleman – siksi tarvitsemme sinut mukaan. Tule kokemaan yksi elämäsi hauskimmista ja kehittävimmistä päivistä, jolla on syvät vaikutukset niin arjen kuin työn erilaisissa vuorovaikutustilanteissa!
/Maija, joka toivoo näkevänsä juuri sinut Impropäivässä!
Olin eilen rakkaiden teatteriopiskelukavereitteni kanssa katsomassa yhden opiskelijakaverimme näytelmää Ilves-teatterissa. Bongasin teatterin vessan ovesta tämän pätkän Pikku prinssi -kirjasta. Vahvat tekstit koskettavat minua tällä hetkellä.
MaiLife 